San­na Ran­ta­nen

Kir­jai­li­ja Juk­ka-Pek­ka Pal­vi­ai­nen viet­ti Rau­mal­la vuo­det syn­ty­mäs­tä ar­mei­jaan. Jo vuo­si­kym­me­niä Sas­ta­ma­las­sa asu­nut Pal­vi­ai­nen ko­kee it­sen­sä yhä rau­ma­lai­sek­si ja Rau­man gi­ä­len äi­din­kie­lek­seen.

Rau­ma on usein myös Pal­vi­ai­sen kir­jo­jen ta­pah­tu­ma­paik­ka. Tuo­rein kir­ja­jul­kai­su Koko pit­kä yö ker­too rau­ma­lais­nuor­ten kou­lun­päät­tä­jäi­syös­tä.

Nuo­ril­le kir­joit­ta­es­saan Pal­vi­ai­nen am­men­taa omas­ta nuo­ruu­des­taan.

– Ny­ky­a­jan tek­ni­siä vies­tin­tä­vä­li­nei­tä ja kiel­tä pi­tää päi­vit­tää, Pal­vi­ai­nen täs­men­tää.

– Mut­ta pe­ru­sa­si­at ovat edel­leen sa­mo­ja – ku­ten ihas­tu­mi­set, vi­has­tu­mi­set ja nuo­ruu­den epä­var­muus.

Pal­vi­ai­nen viet­ti kou­lun­päät­tä­jäi­syö­tään Rau­man­lin­nas­sa ja runt­sal­la, joka kuu­lui noi­na ai­koi­na jo­kai­seen vii­kon­lop­puun.

Koko pit­kä yö -kir­jan pää­hen­ki­lö Ma­ti­as läh­tee yö­hön au­tol­la ja pää­tyy kier­tä­mään kau­pun­kia huo­mat­ta­vas­ti mui­nais­ta runt­saa laa­jem­min.

Tuot­te­li­aan Pal­vi­ai­sen te­ok­sis­ta noin kol­man­nes on suun­nat­tu nuo­ril­le, toi­nen kol­man­nes lap­sil­le ja sa­man ver­ran ai­kui­sil­le.

Tänä vuon­na tu­lee 20 vuot­ta sii­tä, kun Rau­man OKL:ssa opis­kel­lut Pal­vi­ai­nen lo­pet­ti las­ten­tar­ha­no­pet­ta­jan työt ja ryh­tyi pää­toi­mi­sek­si kir­jai­li­jak­si.

Taus­tas­taan huo­li­mat­ta Pal­vi­ai­sel­le on tär­ke­ää ol­la läs­syt­tä­mät­tä las­ten­kir­jois­sa ja saar­naa­mat­ta nuor­ten­kir­jois­sa.

– Las­ten­kir­jois­sa voi hul­lu­tel­la ja lei­ki­tel­lä, mut­ta paa­po­mi­sek­si ei saa men­nä, ko­kee Pal­vi­ai­nen.

Rau­ma­lais­mil­jöö­tä löy­tyy tuo­tan­nos­ta kai­ke­ni­käi­sil­le.

– Pää­sään­töi­ses­ti las­ten­kir­jois­sa pai­kat ovat ku­vit­teel­li­sia, ku­ten Jugi-kir­ja­sar­jan ma­jak­ka­saa­ri, joka on Kyl­mä­pih­la­jaa isom­pi, tar­ken­taa Pal­vi­ai­nen.

– Nuor­ten ja ai­kuis­ten kir­jois­sa Rau­ma on to­del­li­sem­pi. Jou­kos­sa on sil­ti myös kek­sit­ty­jä liik­kei­tä ja epä­tark­ko­ja osoit­tei­ta.

Rau­man kiel­tä­kin Pal­vi­ai­nen on kir­jois­saan ko­keil­lut, mut­ta osal­le lu­ki­ja­kun­nas­ta se on ol­lut vai­ke­a­sel­kois­ta.

– Kir­ja­ni si­joit­tu­vat pää­a­si­as­sa ny­ky­ai­kaan, jo­ten yleis­kie­li on so­pi­vam­pi, Pal­vi­ai­nen poh­tii.

Toi­sin kuin Pal­vi­ai­sen vii­mei­sim­mät ai­kuis­ten kir­jat, seu­raa­va ai­kuis­ten ro­maa­ni si­joit­tuu jäl­leen Rau­mal­le. Lu­vas­sa on uu­si alu­e­val­taus.

– Syk­syl­lä jul­kais­taan en­sim­mäi­nen dek­ka­ri­ni, pal­jas­taa Pal­vi­ai­nen.

Dek­ka­ri­jul­kai­sun li­säk­si Pal­vi­ai­sel­la pi­tää myö mui­ta kii­rei­tä. Vuo­den 2024 ai­ka­na jul­kais­taan vie­lä kol­me las­ten- ja nuor­ten­kir­jaa. Näis­tä jo­kai­nen on jat­koa Pal­vi­ai­sen kir­ja­sar­joi­hin.

Al­lu-las­ten­kir­ja­sar­ja saa jat­koa huh­ti­kuus­sa, Ko­so­nen-mo­po­kir­ja­sar­ja tou­ko­kuus­sa ja syk­syl­lä jat­kaa seik­kai­lu­jaan myös Jugi, ku­vit­teel­li­sel­la rau­ma­lai­sel­la ma­jak­ka­saa­rel­la.

Pal­vi­ai­nen kir­joit­taa siis eri­lai­sil­le lu­ki­joil­le, eri tyyp­pi­siä kir­jo­ja – myös eri kir­joi­tus­tek­nii­koil­la ja eri kus­tan­ta­moi­den jul­kais­ta­vik­si. Kaik­kia yh­dis­tää Pal­vi­ai­sen ta­va­ra­merk­ki, huu­mo­ri.

– Hu­maa­nius ja su­vait­se­vai­suus kul­kee kir­jois­sa­ni kaut­ta lin­jan, mut­ta mer­kit­tä­vin yh­dis­tä­vä te­ki­jä on huu­mo­ri, Pal­vi­ai­nen tuu­mii.

– En yri­tä ol­la haus­ka, mut­ta ta­pa­ni näh­dä maa­il­maa vä­hän vi­nos­ti nä­kyy myös kir­jois­sa­ni.

Sa­man­tyy­li­nen hy­vän­tah­toi­nen ”pot­tui­lu­huu­mo­ri” saat­taa ol­la laa­jem­min­kin tut­tua juu­ri rau­ma­lai­sil­le.

– Eräs rau­ma­lai­nen to­te­si ker­ran kir­jo­je­ni huu­mo­rin ole­van ni­me­no­maan rau­ma­lais­ta huu­mo­ria.

Uu­tis­Rau­man ke 7.2. jul­kais­tun pa­pe­ri­leh­den men­tyä jo pai­noon Pal­vi­ai­sen tu­le­van Rau­mal­le si­joit­tu­van dek­ka­rin jul­kai­sua ai­kais­tet­tiin pa­pe­ri­leh­des­sä mai­ni­tus­ta ajan­koh­das­ta vuo­den 2024 syk­syyn. Tuo­re tie­to on kor­jat­tu ju­tun net­ti­jul­kai­suun.