Tui­ja Saa­ri­nen

Ai­ta Kaa­ver (ent. Kriik) vas­taa pu­he­li­meen Vi­ron Pär­nus­ta. Ta­ka­na on mel­koi­nen pyö­ri­tys Vi­ron te­le­vi­si­on kak­kos­ka­na­van suu­res­sa ”Tä­heks sündi­nud” -kil­pai­lus­sa, jos­sa Ai­ta ete­ni 36 lau­la­jan jou­kos­ta fi­naa­liin ja lo­pul­ta koko kil­pai­lun kak­ko­sek­si. Hän ku­vai­lee ko­ke­mus­ta unel­mien täyt­ty­myk­sek­si.

– En oli­si unis­sa­ni­kaan voi­nut ku­vi­tel­la tätä! Oh­jel­maan osal­lis­tu­mi­nen oli to­del­la mah­ta­va ko­ke­mus. Ja nyt kun olen kat­so­nut esi­tyk­siä jäl­keen­päin Yo­u­Tu­bes­ta, olen ihail­lut eten­kin sitä, mi­ten hy­vin kaik­ki oli to­teu­tet­tu va­loi­neen ja ka­me­ra­työs­ken­te­lyi­neen. Sii­hen pääl­le vie­lä mas­kee­raus, pu­vus­tus ja kam­pauk­set. Lop­pu­tu­los on hui­ke­an kau­nis.

”Tä­heks sündi­nud” -oh­jel­ma on brit­ti­läi­nen for­maat­ti, jos­sa kil­pail­laan en­sin kol­men hen­gen tii­meis­sä. Ai­tan tii­mi kes­kit­tyi Ma­ria Cal­lak­sen esit­tä­miin kap­pa­lei­siin. Muis­sa tii­meis­sä tee­ma­na oli­vat muun mu­as­sa El­vis Pres­ley, Lady Gaga ja vi­ro­lai­set tun­ne­tut ar­tis­tit.

– Kil­pai­luun oli vi­de­o­kar­sin­ta, mut­ta mi­nut it­se asi­as­sa kut­sut­tiin mu­kaan. Olen ai­kai­sem­min osal­lis­tu­nut Vi­ros­sa ”Ma näen su häält” -te­le­vi­sio-oh­jel­maan (suo­mek­si ”Mys­tee­ri­lau­la­jat – I Can See Yo­ur Voi­ce Suo­mi”), ja he tie­si­vät mi­nut siel­tä. Sain lau­laa ”Tä­heks sündi­nud” -oh­jel­mas­sa nel­jä aa­ri­aa, en­sin kol­me yh­des­sä tii­mi­läis­te­ni kans­sa ja lo­puk­si yh­den yk­sin fi­naa­lis­sa.

Ai­ta luon­neh­tii it­se­ään ute­li­aak­si ja roh­ke­ak­si ot­ta­maan haas­tei­ta vas­taan. Te­le­vi­sio- ja kil­pai­lu­ko­ke­muk­ses­ta on hyvä am­men­taa myös omil­le lau­luop­pi­lail­le.

– Kuu­lui­suut­ta en niin­kään hae, vaan sitä, et­tä voi­sin ja­kaa kau­nis­ta klas­sis­ta mu­siik­kia ih­mis­ten kans­sa ja sitä kaut­ta teh­dä tätä maa­il­maa pa­rem­mak­si.

Moni muis­taa Ai­tan hä­nen Rau­man-vuo­sil­taan 1992‒2010, jona ai­ka­na hän toi­mi muun mu­as­sa Rau­man mu­siik­ki­o­pis­ton yk­sin­lau­lun leh­to­ri­na. Hän muis­te­lee ai­kaa läm­möl­lä.

– Rau­ma on jää­nyt mi­nul­le sy­dä­meen! Siel­lä oli niin mu­ka­va asua, ja sit­ten vie­lä kun löy­sin siel­tä työ­tä, joka on sy­dän­tä­ni lä­hel­lä. Se oli mi­nul­le iso lah­ja.

Ai­tan ope­tuk­ses­sa aloit­ti­vat muun mu­as­sa Mika Ka­res ja Aar­ne Pel­ko­nen, jot­ka kum­mat­kin ovat tänä päi­vä­nä Suo­men ar­vos­te­tuim­pia ja kan­sain­vä­li­ses­ti­kin me­nes­ty­nei­tä lau­la­jia.

Ta­kai­sin Vi­roon Ai­ta muut­ti puo­li­soi­neen vuon­na 2010. Tuol­loin mo­lem­pien van­hem­mat al­koi­vat ol­la sii­nä iäs­sä, et­tä he tar­vit­si­vat tu­kea.

– Muu­tim­me en­sin seit­se­mäk­si vuo­dek­si Võruun Ete­lä-Vi­roon. Ai­kui­set kol­me las­ta­ni jäi­vät Suo­meen ja mu­kaan läh­ti kak­si nuo­rim­mais­ta ty­tär­tä. Võrun-ai­ka oli sel­lais­ta hil­jai­se­loa, asuim­me maa­seu­dul­la met­sän kes­kel­lä ja vie­tim­me pal­jon ai­kaa luon­nos­sa.

Nyt per­he on asu­nut kah­dek­san vuot­ta Pär­nus­sa Lou­nais-Vi­ros­sa Ai­tan syn­ty­mä­ko­dis­sa, jon­ne hän pa­la­si alun pe­rin aut­ta­maan ikään­ty­vää isään­sä. Isä me­neh­tyi vii­si vuot­ta sit­ten ja Ai­tan ar­ki täyt­tyy ny­ky­ään ope­tus­työs­tä. Hän opet­taa kah­des­sa Pär­nun kau­pun­gin yl­lä­pi­tä­mäs­sä kou­lus­sa: Pär­nun Mu­siik­ki­o­pis­tos­sa ja Pär­nun Tai­tei­den Kou­lus­sa, jos­sa hä­nel­lä on omaa ni­meä kan­ta­va lau­lus­tu­dio. Lah­jak­kaan opet­ta­jan mai­ne on kii­ri­nyt, sil­lä op­pi­lai­ta oli­si tu­los­sa enem­män kuin riit­tä­miin.

Nyt edes­sä on iso elä­män­muu­tos, sil­lä Ai­ta jää ke­vät­lu­ku­kau­den jäl­keen eläk­keel­le, 60-vuo­ti­aa­na. Vi­ron elä­ke­sys­tee­mi mah­dol­lis­taa eläk­keel­le jää­mi­sen vii­si vuot­ta en­nen var­si­nais­ta elä­kei­kää, jos lap­sia on vii­si tai enem­män.

– Muu­tam­me ke­säl­lä Hel­sin­kiin. Puo­let per­hees­tä­ni asuu siel­lä ja mi­nul­la on kak­si iha­naa las­ten­las­ta, joil­le ha­lu­an ol­la mum­mo. Tar­koi­tuk­se­na­ni oli­si työs­ken­nel­lä Suo­mes­sa vie­lä 65-vuo­ti­aak­si as­ti, sil­lä saan siel­tä elä­ket­tä pit­kän työ­his­to­ri­a­ni vuok­si.

Rau­maa Ai­ta ei ole unoh­ta­nut, ja hä­nen haa­veen­sa oli­si jopa muut­taa elä­ke­päi­vil­lään Rau­mal­le.

– Siel­tä on niin hy­vät muis­tot ja mi­nut tun­ne­taan siel­lä. Rau­ma on jo­ten­kin niin ko­di­kas kau­pun­ki, ja oli­si ki­vaa viet­tää elä­ke­päi­viä siel­lä ja teh­dä kaik­kea ki­vaa ‒ ja käyt­tää sitä omaa osaa­mis­ta­kin siel­lä päin.