Uu­tis­Rau­ma

Juha Vii­ta­la ke­rä­si ää­niä kun­nal­lis­vaa­leis­sa 793, kun nel­jä vuot­ta ai­kai­sem­min mää­rä 208. Hän jät­ti taak­seen jopa työ­mi­nis­te­rik­si nou­se­van ja ko­koo­muk­sen edus­kun­ta­ryh­män pu­heen­joh­ta­jan Ma­ti­as Mart­ti­sen. Val­ta­van nou­sun Vii­ta­la ar­vi­oi pe­rus­tu­van ko­vaan työ­hön, tu­ki­ryh­män toi­min­taan ja kan­sa­ne­dus­ta­juu­teen, joka nos­ti nä­ky­vyy­den ihan uu­del­le ta­sol­le.

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta Vii­ta­lan ää­ni­mää­rän kas­vu on koko val­ta­kun­taa­kin aja­tel­len kova. Nou­sua oli 280 pro­sent­tia eli nel­jän­nek­si eni­ten kan­sa­ne­dus­ta­jis­ta koko maas­sa. Edel­lä oli­vat vih­rei­den pu­heen­joh­ta­ja So­fia Vir­ta, puo­lu­e­to­ve­rit Il­ma­ri Nur­mi­nen ja Pin­ja Per­ho­leh­to.

– Ää­ni­mää­rän kas­vu no­tee­rat­tiin hy­vin myös val­ta­kun­nal­li­ses­ti, iloit­si Juha Vii­ta­la.

Kun Vii­ta­la nou­si edus­kun­taan en­si yrit­tä­mäl­lä, niin ai­ka ylei­nen ky­sy­mys oli, et­tä mi­käs mies tämä Vii­ta­la oi­kein on. Nimi tuli en­si ker­taa esiin val­ta­kun­nal­li­ses­ti.

– Mo­net pää­toi­mit­ta­jat­kin ky­se­li­vät, et­tä mis­tä tu­let, mitä olet ai­kai­sem­min teh­nyt, kun heti pää­sit läpi, Vii­ta­la my­häi­li.

Vii­ta­la oli 27 vuot­ta UPM:llä työ­suo­je­lu­val­tuu­tet­tu­na. Lu­ki­on jäl­keen hän meni teh­taal­le ke­sä­töi­hin ja jäi sil­le tiel­leen, vaik­ka suun­ni­tel­mis­sa oli jat­ko-opis­ke­lut.

Työ­u­ra ja mo­net luot­ta­mus­toi­met ovat mah­dol­lis­ta­neet suu­ret mää­rät hen­ki­lö­koh­tai­sia kon­tak­te­ja.

Pal­jon oli nii­tä ih­mi­siä, jot­ka tun­si­vat Juha Vii­ta­lan, mut­ta me­di­as­sa hän oli kan­sa­ne­dus­ta­jak­si va­lin­nan jäl­keen täy­sin uu­si tut­ta­vuus.

– En ole kos­kaan ol­lut mi­ten­kään jul­ki­suus­ha­kui­nen. Läh­den sii­tä, et­tä kova ja huo­lel­li­ses­ti teh­ty työ pal­kit­se­vat, poh­dis­ke­lee Vii­ta­la.

Vii­ta­la pi­tää sitä yh­te­nä vah­vuu­te­naan, et­tä hän toi­mii kan­sa­ne­dus­ta­ja sa­mo­jen ar­vo­jen mu­kaan kuin lei­pä­työs­sään tai ay-liik­keen luot­ta­mus­toi­mis­sa. Hän pu­huu oi­keu­den­mu­kai­suu­des­ta, tasa-ar­vos­ta ja kun­ni­oi­tuk­ses­ta toi­sia ih­mi­siä koh­taan.

Vii­ta­la ko­ros­taa joh­don­mu­kai­suut­taan, jon­ka us­koo tuo­neen luot­ta­mus­ta hä­nen työ­tään koh­taan kan­sa­ne­dus­ta­ja­na.

Vii­ta­la ei kiis­tä sitä, et­tei­kö ylei­nen po­liit­ti­nen ti­lan­ne oli­si myös vai­kut­ta­nut hä­nen kun­nal­lis­vaa­li­saa­lii­seen­sa. Vir­ta vei va­sem­mal­le ja toi mo­nel­le muul­le­kin de­ma­ril­le li­sää ää­niä. Kyse oli jon­kin­lai­sis­ta vä­li­vaa­leis­ta edus­kun­taa aja­tel­len.

– Tu­los oli ää­nes­tä­jien mie­le­nil­maus hal­li­tuk­sen po­li­tiik­kaa koh­taan. Ha­lut­tiin muu­tos­ta leik­kaus­lin­jal­le ja työ­e­lä­män hei­ken­nyk­sil­le, Vii­ta­la ar­vi­oi.

Hä­nen mu­kaan­sa tu­los oli­si si­kä­li odo­tet­tu, et­tä ko­koo­mus säi­lyt­ti ase­man­sa, jopa ko­hen­si hie­man kan­na­tus­taan.

– Ko­koo­mus lu­pa­si lait­taa maan ta­lou­den kun­toon ja puo­lu­een ää­nes­tä­jät osa­si­vat odot­taa leik­kauk­sia ja työ­e­lä­mään koh­dis­tu­nei­ta uu­dis­tuk­sia. He sai­vat, mitä ti­la­si­vat.

Toi­sin oli pe­rus­suo­ma­lais­ten koh­dal­la. Puo­lue mai­nos­ti it­se­ään maan suu­rim­pa­na työ­vä­en­puo­lu­ee­na ja ju­lis­ti, et­tei kaik­kein hei­kom­pi­o­sai­sil­ta lei­ka­ta.

– Kun täl­lais­ten lu­paus­ten jäl­keen puo­lu­een pu­heen­joh­ta­ja esiin­tyy so­si­aa­li­ses­sa me­di­as­sa sak­set kä­des­sä ja hy­myn­ka­re suu­pie­les­sä, ei ih­me, et­tä kato kävi, sa­noo Vii­ta­la tun­net­ta ää­nes­sään.

Hän en­ti­se­nä ay-ak­tii­vi­na yn­nää, et­tä hal­li­tus hei­ken­tää enem­män työn­te­ki­jöi­den etu­ja kuin yk­si­kään hal­li­tus tätä en­nen. Täl­lais­ten muu­tos­ten jäl­keen työ­vä­en­puo­lu­ees­ta pu­hu­mi­nen muut­tuu pe­rus­suo­ma­lais­ten koh­dal­la huo­nok­si vit­sik­si.

Kai­ken me­nes­tyk­sen kes­kel­lä Vii­ta­lan ve­tää nöy­räk­si se val­ta­va työ, jota lu­kui­sat ih­mi­set ovat hä­nen va­lin­tan­sa eteen teh­neet.

– Nöy­rä­nä, mut­ta ei nöy­ris­tel­len, so­vit­te­lee Vii­ta­la slo­ga­ni­aan.