Rauman Ferasta samalle parketille NBA-pelaajien kanssa
Jarkko Ahlbom aloitti pelaamisen vasta teininä ja nousi maajoukkueeseen asti
Marko Leppänen, Espoo
Kun Jarkko Ahlbom täytti tammikuussa 50 vuotta, hän kokosi taulukkoon korisuransa tärkeät vaiheet. Vaikka ura kesti vain 11 vuotta, siihen mahtui paljon ikimuistoisia tapahtumia.
Ahlbom aloitti pelaamisen vasta 14-vuotiaana Rauman Ferassa, kun aiemmin kaupungista ei löytynyt sopivaa joukkuetta. Pituuden lisäksi häneltä löytyi koripallon tarvittavia ominaisuuksia: nopeutta ja kimmoisuutta.
Ahlbom liittyi jo 15-vuotiaana Uudenkaupungin Urheilijoiden (nykyinen Korihait) edustusjoukkueeseen. Raumalainen oli harjoitusringissä mukana, kun seura voitti ainoan Suomen mestaruutensa vuonna 1990.
– Oli hauskaa pelata, kun esimerkiksi Gerald Lee oli vanhempi kuin oma isäni, Ahlbom naurahtaa.
Ahlbom joutui lopettamaan pelaamisen jo 25-vuotiaana toistuvien polvivammojen takia. Hänelle tuli koripallon seuraamisesta totaalinen tauko yli 20 vuoden ajaksi.
– Harmitti, kun en päässyt lopettamaan omilla ehdoillani. Aloin kiinnostua koripallosta uudelleen, kun omat pojat alkoivat pelata. Onkin ollut hienoa törmätä halleilla vanhoihin pelikavereihin.
Ahlbom sai ensimakua amerikkalaisesta koripalloilusta Memphisissä vietetyn vaihto-oppilasvuoden aikana, mutta toden teolla uusi maailma avautui, kun hän sai koripallostipendin Utahin osavaltiossa sijaitsevaan Brigham Youngin yliopistoon.
Yliopistokoripalloilu on Yhdysvalloissa supersuosittua. Raumalainen pääsi pelaamaan yli 20 000 ihmisen kotiyleisön edessä. Pelien ulkopuolinen elämä oli mormonivaltaisella seudulla rauhallista.
– Suomessa opiskelutoverit juhlivat ensimmäiset puoli vuotta haalaribileissä, mutta meillä ei kampusbileitä ollut.
Ahlbom sai toisena vuotena kauan kaivatun aloitusviisikon paikan, mutta loukkasi polvensa eturistisiteen kauden ensimmäisessä pelissä donkkitilanteessa. Hän taisteli itsensä vielä takaisin pitkän kuntoutuksen jälkeen.
– Yliopistoajan huippukohta oli, kun sain valtakunnanverkossa näytetyssä ottelussa San Diego Statea vastaan parhaan pelaajan palkinnon, joka oli nimetty Subway-sämpylän mukaan. Kaverit virnuilevat siitä vieläkin hyväntahtoisesti, kun olin pelin sämpylä.
– Se oli ensimmäinen sarjapeli edelliskauden loukkaantumisen jälkeen, mikä oli kova juttu. Paluu, eniten pisteitä ja levypalloja ja hieno voitto vieraissa. Vanhempani ovat tietenkin hukanneet juuri sen pelin VHS-nauhan.
Monet NBA-pelaajat kävivät treenaamassa ennen kautta yliopistojoukkueen kanssa. Yksi heistä oli silloin NBA:n pisin pelaaja, 228-senttinen Shawn Bradley.
– Hän ylettyi seisoessa korirautaan. Siinä pitää heittää vähän korkeampi kaari, että saa korin.
– NBA:n supertähdet ovat ihan omassa kastissaan, mutta sarjassa on myös paljon roolipelaajia, joiden tasosta en ollut niin älyttömän kaukana. Se oli motivoivaa.
Ahlbomilta jäi yliopistoajoilta hyviä kavereita, joiden kanssa hän on tiiviisti yhteydessä. Yksi heistä on tennistähti Novak Djokovicin valmentaja Boris Bosnjakovic.
– Monet kavereista ovat omilla aloillaan huipulla. Silti jutellaan usein, että se yliopistoaika oli omalla tavallaan elämän parasta vaihetta.
Suomalaisia ei 1990-luvulla ollut jenkkiyliopistoissa kuin muutamia. Ahlbom pääsi pelaamaan kovia paikalliskamppailuja Hanno Möttölän edustamaa Utahin yliopistoa vastaan.
– Ne olivat vähän kuin Lukon ja Ässien kamppailuja. Tupa täynnä ja valtava fiilis.
Atlanta Hawksissa pelannut Möttölä oli oman aikansa suomalainen tienraivaaja NBA:ssakin, mutta vasta Lauri Markkanen raivasi tiensä todelliseen tähtikategoriaan. Ahlbom vei viime kaudella poikansa katsomaan vanhan yliopistonsa otteluita, ja samalla tietysti samassa osavaltiossa pelaavan Utah Jazzin ottelua.
– Kauppakeskuksen urheiluliikkeessä sai konkreettisen kuvan siitä, miten suosittu Markkanen on. Myytävissä pelipaidoissa puolessa oli hänen nimensä selässä.