Rauman Poikakuoron laulut on laulettu
Liki 70-vuotias kuoro lopettaa toimintansa tähän kevääseen, koska laulajia ei löydy.
Ari Anteroinen, UutisRauma
Rauman Poikakuoron tukiyhdistyksen 23.4. tekemä Facebook-päivitys kertoi surullisia uutisia. Kuoron toiminta loppuu tähän kevääseen, kun ei riitä laulajia.
Kuoronjohtaja Markku Wilen (ent. Haavisto) yritti pitää liekkiä yllä muutaman laulajan voimin, mutta nyt tulee stoppi.
Vuonna 1955 perustetun Rauman Poikakuoron johtajina on ollut vuosien kuluessa sellaisia nimiä kuin vaikka Erkki Tallila, Timo Nuoranne, Timo Katila, Niiki Nuutinen ja Guido Ausmaa.
Tukiyhdistyksen puheenjohtaja Mika Koivisto ja Markku Wilen kommentoivat päätöstä.
– Vuoden verran olen ehtinyt tässä olla ja on kyllä ollut murheellinen vuosi, huokaisee Koivisto.
– Olin ennen varapuheenjohtaja ja vääjäämättä nähtiin, että uusia kuorolaisia ei vaan tule. Ajattelin kyllä vetää tämän kunnialla läpi, Koivisto huokaa.
Maanantaina 22.4. todettiin, että kuorolla ei ole tulevaisuutta.
– Ehdotin, että Rauman Mieslaulajat, jota myös johdan, voisi tulla jeesaamaan tukiyhdistyksen materiaalin kanssa ja jatkaa jotenkin yhdistyksen toimintaa, Wilen toteaa.
– Tukiyhidstystä ei kuopata, vaan se laitetaan laatikkoon. Perinne jäisi ja kuoroa voisi kenties joskus elvyttää, Koivisto lisää.
Surullinen Wilen kertoo tulleensa kuoronjohtajaksi pandemian jälkeen.
– Meillä oli silloin vielä toimiva, joskin pienentynyt kuoro. Sitten kasvoi poikia ulos kuorosta, eikä uusia laulajia tullut tarpeeksi tilalle. Ilmoitin Rauman Musiikkiopistolle lopettavani.
– Meillä on ollut käytännössä enää kolme laulajaa. Se ei ole kuoro, vaan lauluryhmä. Laulajien määrä on parin vuoden ajan näyttänyt miinusta, vaikka töitä on tehty asian eteen. En uskalla sen varaan laskea, että jatkaisin. Pieni ryhmä ei motivoi poikiakaan. Ei voida laulaa äänissä, eikä saada kuoron tuntua, Wilen perustelee.
Mieslaulaujissa on Poikakuoron perustajajäseniä.
– Näin siinä sellaisen jatkumon ja elättelin toiveita, Wilen jatkaa.
Mieslaulajat täyttävät ensi vuonna 100 ja Poikakuoro täyttäisi 70 vuotta.
– Pitkästä historiasta puhutaan. Jos laulajia olisi, ilman muuta jatkaisin.
Yksi Poikakuoron perustajajäsenistä on Aarto Jalava, 76.
– Ensi vuonna olisi ollut 70-vuotisjuhla. Murheelliselta lopetuspäätös kuulostaa. Ei voi mitään, jos ei laulajia riitä, Jalava kommentoi.
– Toivotaan, että tulisi sellainen aika, että toiminta saataisiin uudelleen henkiin.
Jalava kertoo olleensa Poikakuorossa vuoteen 1966 saakka.
– 1972 liityin Mieslaulajiin. Siellä on oltu 52 vuotta. Poikakuorosta on tullut Mieslaulajiin porukkaa. Nytkin meitä taitaa olla kymmenkunta entisiä poikakuorolaisia, Jalava laskee.
Entisiä poikakuorolaisia ovat myös Pasi Kailaanmäki (ent. Alonen) ja toisen polven poikakuorolainen Juho-Petrus Valavuo. Molemmat toteavat Poikakuoron olleen myös herrasmieskoulu.
– Kuoro antoi antoi paljon myös musiikin ulkopuolelle, Valavuo sanoo.
Valavuo kasasi myös kuoron 60-vuotisjuhliin alumnikuoron.
– Silloin ajatuksena oli saada perustajajäsenet vielä kerran laulamaan poikakuorossa ja juhlimaan. Eipä silloin tullut ajatuksiin, että ne olivat kuoron viimeiset pyöreät vuodet, mitä juhlittiin.
Kailaanmäki ehti toimia kuoronjohtajanakin pari vuotta.
– Kun aloitin 2004, kuorossa oli yhdeksän poikaa. Kahdessa vuodessa verellä, hiellä ja kyynelillä nostin lukumäärän kolmeenkymmeneen, toteaa Kailaanmäki.
Hänen mielestään poikakuoron johtajana kuuluu olla yhtä aikaa sekä koirankouluttaja sekä äiti.
– Porukalle pitää viestiä suoraviivaisesti. Heti, kun alahuuli värähtää, pitää olla pikkupojan edessä kyykyssä ja olla sille äiti.
Kailaanmäki on murheissaan.
– Tätä olen tässä pelännyt kymmenen vuotta.
1999 Poikakuoroon mennyt Kailaanmäki toteaa oppineensa kuoron kautta tuntemaan ihmisiä ja yksi asia johti toiseen.
– Ammatinvalinnasta politiikkaan ja eri harrastus- ja kaveripiireihin. Lasteni kummit ovat kuorokavereita ja minä olen yhden kuorolaisen kummisetä ja niin edelleen. Perhettä ei voi valita, mutta kaverit voi, Kailaanmäki tiivistää.
Rauman Poikakuoron riveistä on tullut iso määrä huippumuusikoita. Klassiselta puolelta voidaan mainita vaikka kapellimestari Hannu Lintu, joka toimi myös aikanaan kuoronjohtajana.
– Mitähän tässä voisi sanoa? Kuoro on ollut monelle ponnahduslauta musiikkiuralle, Lintu sanoo.
– Hiipumisen taustalla näen sen, että ihmiset eivät enää laula muutenkaan, kuten esimerkiksi lapset koulussa.
Suomen Musiikintekijät ry:n toiminnanjohtaja ja entinen Finlanders-muusikko Aku Toivonen on myös laulanut Rauman Poikakuorossa.
– Paljon on muistoja. Kuoroajalla on ollut iso merkitys elämänpolkujen muodostumiseen. Kaiut kuuluvat vieläkin, Toivonen toteaa.
– Tapasin silloin esimerkiksi Jukka Nurmen, jonka kanssa aloitimme bändihommat ja tavallaan musiikkialan ammattilaisuus sai alkunsa.
Musiikkiopiston rehtori Mira Ellmén harmittelee, kun pitkä perinne loppuu.
– Tavallaan on ollut pitkään niin, että kiinnostus harrastusta kohtaan on ollut hiipuvaa. Valitaan mielummin jokin muu harrastus, Ellmén näkee.
– Korona-aika oli monelle kuorolle tosi haastava. Sen jälkeen toiminnan elvyttäminen oli hankalaa.
Musiikkiopistossa on mietitty, että jotain vastaavaa toimintaa pitäisi saada tilalle.
– Onko se sitten joku poikien lauluryhmä? Pidettäisiin liekkiä yllä. Jos se siitä sitten roihahtaa, niin mikä ettei poikakuoroa voisi perustaa uudestaan.