Ruudin tuoksua Kuivassuon ampumaurheilukeskuksessa
Rauman Seudun Urheiluampujien tutustumispäivässä esiteltiin ruutipuolen lajeja.
Tuija Saarinen
Punaiset liput on nostettu ylös merkiksi siitä, että radoilla ammutaan. Nenään leijailee mieto ruudintuoksu, kun kuppisuojaimet korvilla kierrän neljän hengen ryhmän mukana Kuivassuon ampumaurheilukeskusta. Heti alkuun on käyty läpi keskeiset turvallisuusasiat, kuten kuulon ja näön suojaaminen, aseen käsitteleminen aina niin, kuin se olisi ladattu ja piipun pitäminen turvallisessa suunnassa.
Rauman Seudun Urheiluampujien tutustumispäivään on saapunut seuran jäseniä, ampumakoululaisia ja heidän perheenjäseniään. Tarkoitus on tutustua ruutipuolen lajeihin, joita seurassa pystyy harrastamaan.
– Arvelisin, että tänään tullaan ampumaan noin 1500 laukausta. Patruunalasku tälle päivälle on toista tuhatta euroa. Laukausmääriä on ollut pakko rajata, laskeskelee seuran puheenjohtaja Herman Hammarberg.
– Aamupäivällä tutustumislajeina ovat PRS eli Precision Rifle Shooting, kivääri, mustaruuti ja pistooli, ja iltapäivällä pienoishirvi, hirvi, Practical ja haulikko.
Kuivassuon ampumaurheilukeskuksessa on seitsemän ulkorataa, joissa pystyy ampumaan yhtä aikaa. Ratojen pituudet vaihtelevat lajin mukaan 25 metristä 100 metriin. Alue rakennettiin aikanaan keskelle metsää, mutta nyt ympärille on vuosien mittaan rakentunut teollisuusalue.
Keskuksessa on viime aikoina tehty paljon turvallisuuden eteen.
– Suojavalleja on korotettu paikoin kolmatta metriä ja sääntöihin on tehty uudistuksia ja pieniä tarkennuksia. Alueen käyttöä on rajoitettu ja sitä valvotaan tarkemmin. Keskuksen omistaa Rauman kaupunki ja seuramme hallinnoi sitä.
Kierros alkaa 50 metrin pienoiskivääriradalta, jossa Ville Laurila ohjaa PRS-ammuntaa. PRS-ammunnassa ammutaan vaihtelevasti 50‒1500 metriin riippuen siitä, onko kyseessä pienoiskivääri- vai kiväärikisa. Lajille on ominaista ampuminen eri asennoista ja eri korkuisia rakennelmia käyttäen niin seisten, polvelta kuin makuultakin. Laji on uusi Suomessa.
– Hit! huudahtaa Laurila osuman jälkeen. Kaksi viidestä luodista osuu Pyry Sarkkisella tauluun. Hän kertoo harrastaneensa Action Air -ammuntaa vuoden verran ja kokeilleensa myös viime tutustumispäivänä pienoiskivääriä.
Itse pääsen ottamaan tuntumaa perinteisempään pienoiskivääriammuntaan Pauli Kärkkäisen ohjauksessa. Asetan aseen tukevasti vasten oikeata olkapäätä ja yritän hakea tähtäimestä taulun. Se ei ole niin helppoa kuin äkkiseltään luulisi. Ammun viisi laukausta, joista neljä menee kokonaan ohi ja yksi sentään osuu tauluun. Myöhemmin pääsen kokeilemaan hirviradalla järeämpää metsästyskivääriä Jukka Hyörtin opastuksella ja yllätän itseni ampumalla kaksi napakymppiä.
Pistooliradalla on Villin Lännen meininki, sillä Tapani Julkunen on tullut esittelemään mustaruutiammuntaa. Yllään hänellä on konfederaation ratsuväen komppanian ensimmäisen kersantin asu Yhdysvaltojen sisällissodan ajalta. Asu on käytössä Cowboy Action Shooting -kilpailuissa, joissa osallistujat pukeutuvat ajan henkeen Villin Lännen asuihin.
Julkunen lataa aseen käsin ja kaataa varovasti mustaruutia ampullista piippuun. Sitten hän lisää rasvalapun ja luodin, ja painaa latauspuikolla ne piipun pohjalle. Pistooli on uustuotantoa ja se on Le Page -merkkinen, niin sanottu kaksintaistelupistooli. Le Pagen tiedetään toimineen muun muassa Napoleonin aseseppänä.
Tömäys on valtava ja niin on myös aseesta lähtevän savun määrä. Mustaruuti on savuava ruuti, ja tämän päivän ruutiaseissa käytetään savutonta nitroselluloosaruutia.
Neljä hirveä kahdessa kerroksessa liukuu maalialueella 5 metrin sekuntivauhtia. Kun hirven parrankärkeen tähtää, osuu suurin piirtein keskelle. Jenni Seikkula on ohjaksissa pienoishirviradalla. Tämän kevään ylioppilas on harrastanut kolme vuotta liikkuvaa maalia ja pienois- ja isohirveä. Hänen nimissään on SM-tuplakultaa viime vuodelta. Suomen Metsästäjäliiton kiväärilajien suomenmestaruuskilpailuissa hän oli voittoisa sekä metsästyshirvessä että metsästysluodikossa 20-vuotiaiden sarjassa. Tällä hetkellä Seikkula kuuluu Suomen Ampumaurheiluliiton liikkuvan maalin tehoryhmään ja tavoitteena on maajoukkue.
Ammunnassa Seikkulaa kiehtoo muun muassa yhteisöllisyys.
– Tämä on mukava yhdistelmä yksilölajia ja yhteisöllisyyttä. Ja pidän kilpailun adrenaliinista, hymyilee Seikkula.