Kult­tuu­ri on tär­ke­ää sie­lun­ra­vin­toa, täh­den­si mum­mi­ni. Hän kier­si sota-ai­ka­na näyt­te­li­jä­nä viih­dy­tys­jou­kois­sa nos­tat­ta­mas­sa Suo­men san­ka­rei­den tais­te­lu­hen­keä.

Sii­nä elo­ku­va­tie­dot­ta­jan työ­ni mer­ki­tys: nos­taa nä­ky­viin tai­tei­li­joi­den te­ok­set ja tar­joil­la si­ten kult­tuu­rie­lä­myk­siä, sie­lun­ra­vin­toa.

Niin Tun­te­ma­ton so­ti­las -elo­ku­van kuin Te­räs­lei­dit­kin tie­do­tin suu­ren ylei­sön tie­toi­suu­teen etä­nä Rau­mal­ta, ja täl­lä vii­kol­la en­si-il­tan­sa saa­van Tove Jans­so­nin ra­kas­tet­tuun ro­maa­niin pe­rus­tu­van Ke­sä­kir­jan ko­to­a­ni Kui­va­lah­del­ta.

Koko kan­san odot­ta­ma en­si-il­ta hal­lit­see lä­hes­ty­es­sään tie­dot­ta­jan elä­mää. Muu jää pait­si­oon.

Jou­lu­na py­syn pois ko­neel­ta ja kän­ny­käs­tä – kos­ka kä­te­ni on jat­ku­vas­ta työ­lait­tei­den na­put­te­lus­ta toi­min­ta­ky­vy­tön ja näen pelk­kiä täh­tiä.

Kel­lo­nai­ko­ja ei ky­sel­lä, kun Hol­ly­wood ai­ka­e­roi­neen kut­suu tai huo­mi­sen he­sa­rin pai­no­ko­neet odot­ta­vat.

Ke­sä­kir­ja-elo­ku­van ”Hol­ly­wood” on le­vit­täy­ty­nyt Hel­sin­gis­tä Kot­kaan, Tuk­hol­mas­ta Köö­pen­ha­mi­naan sekä Lon­toos­ta Ka­li­for­ni­aan ja Mon­ta­naan.

Säh­kön kat­ke­a­mi­nen ko­ti­ky­läs­tä­ni vii­kok­si hir­mu­myrs­kyn myö­tä kat­koo myös Hol­ly­wood-yh­teyk­siä.

Los An­ge­le­sin lie­kit le­vi­ä­vät työ­pöy­däl­le, kun yk­si työ­ka­ve­ri on eva­kos­sa, toi­nen sa­vun saar­ta­ma ja kol­man­nel­la ku­vauk­set jäis­sä. Nel­jäs len­tää avuk­si pa­lo­a­lu­een reu­na­mil­le.

Mut­ta en­si-il­ta ja ne pai­no­ko­neet odot­ta­vat. Show jat­kuu.

Lo­pul­ta työ­ni tu­lok­se­na me­dia ku­hi­see Ke­sä­kir­jan täh­dis­tä – jot­ka ovat en­nen kaik­kea ih­mi­siä.

Yk­si heis­tä, yk­si maa­il­man suu­rim­mis­ta fil­mi­täh­dis­tä, Glenn Close, ra­kas­taa luon­toa, kal­li­oi­ta, ki­viä, met­sää, mer­ta ja Muu­me­ja ai­van kuin me ta­val­li­set suo­ma­lai­set.

Ke­sä­kir­jan toi­nen pää­täh­ti Emi­ly Mat­t­hews on val­ko­kan­kaal­la luon­non­lah­jak­kuus, mut­tei kai­paa huo­mi­o­ta, vaan viih­tyy ko­to­naan maal­la tääl­lä Lou­nais-Suo­mes­sa.

Jän­ni­täm­me, mitä suo­ma­lai­set pi­tä­vät Ke­sä­kir­jas­ta. Mis­sä asen­nos­sa täh­det ovat en­si-il­ta­vii­kon­lop­pu­na? Pal­jon­ko krii­ti­kot an­ta­vat täh­tiä?

Ai­na­kin Ke­sä­kir­ja tar­jo­aa iha­nan pa­ko­pai­kan suo­ma­lai­seen saa­ris­to­ke­sään ja ai­nut­laa­tui­sen ren­tou­tu­mis­het­ken kes­kel­le tam­mi­kuun kal­se­aa ora­van­pyö­rää.

Sie­lun­ra­vin­toa. Mikä oli­si­kaan täh­del­li­sem­pää?

Sen voi­maan luo­tam­me.

En­si-il­lan myö­tä tie­dot­ta­ja­kin voi hen­gäh­tää.

Vih­doin eh­din vas­ta­ta lä­heis­te­ni vies­tei­hin.

Vih­doin eh­din men­nä Emi­lyn kans­sa syö­mään ja lä­het­tää Glen­nil­le lu­paa­ma­ni va­lo­ku­vat kui­va­lah­te­lai­ses­ta siir­to­loh­ka­rees­ta ja Kuus­ka­jas­ka­rin Kivi-Ma­ran ki­vi­ko­ko­el­mis­ta.

Vih­doin eh­din naut­tia it­se­kin kult­tuu­rie­lä­myk­sis­tä ja kat­soa mie­les­tä­ni kaik­kein kirk­kain­ta täh­ti­tai­vas­ta tääl­lä Rau­man­me­ren ran­noil­la ja Eu­ra­jo­en met­sis­sä.

San­na-Ma­ria Ran­ta­nen

Kir­joit­ta­ja on yrit­tä­jä, men­taa­li­val­men­ta­ja, me­di­a­val­men­ta­ja, so­si­aa­li­sen me­di­an mark­ki­noi­ja, PR-am­mat­ti­lai­nen, tie­dot­ta­ja ja va­paa kir­joit­ta­ja.