San­na Ran­ta­nen

Tai­de­ta­lo Rau­mArs en­sim­mäi­nen näyt­te­ly Pie­niä lii­kah­duk­sia esit­te­lee Sil­ja Pu­ra­sen, Lee­na Il­lu­kan ja Vir­pi Ve­sa­nen-Lauk­ka­sen te­ok­sia. Näyt­teil­lä on Pu­ra­sen vi­de­oins­tal­laa­ti­oi­ta ää­ni­mai­se­mi­neen, Il­lu­kan teks­tii­li­te­ok­sia ja kir­jon­ta­tai­det­ta sekä Ve­sa­nen-Lauk­ka­sen sä­vy­pa­pe­ri­leik­kauk­sia ja peh­mo­veis­tok­sia.

Kaik­kiin kol­meen näyt­te­ly­ti­laan le­vit­täy­ty­vä Pu­ra­sen Tal­vi­puu­tar­ha on di­gi­taa­li­ses­ti to­teu­tet­tua tai­det­ta. Vi­de­ois­sa lei­kel­lyis­tä muo­vi­pul­lois­ta avau­tuu Pu­ra­sen luo­man ää­ni­maa­il­man sä­es­tyk­sel­lä kau­nii­ta kuk­kia, jot­ka kuk­ki­vat vaik­ka kes­kel­lä tal­vea. Sii­nä mis­sä ku­kat ei­vät ole ai­to­ja, ei­vät ole muo­vi­pul­lot­kaan. Pu­ra­nen on tuot­ta­nut 3D-ani­maa­ti­ot alus­ta al­ka­en di­gi­taa­li­ses­ti.

Pel­käs­tään yh­den vi­de­on te­ke­mi­nen on työ­läs pro­ses­si ja kes­tää Pu­ra­sen mu­kaan vä­hin­tään kuu­kau­den.

– Mal­lin­nan muo­vi­pul­lon ikään kuin di­gi­taa­li­sek­si veis­tok­sek­si. Teen 3D-muo­don ja ”leik­kaan” pul­lon di­gi­taa­li­ses­ti, jon­ka jäl­keen ani­moin sii­hen liik­keen, Pu­ra­nen ku­vaa luo­misp­ro­ses­si­aan.

– Työs­tän di­gi­taa­lis­ta ”ma­te­ri­aa­lia”, jo­hon mää­rit­te­len muo­vi­mai­suu­den – lä­pi­nä­ky­vyy­den, kiil­lon, va­lon tait­tu­mi­set ja niin edel­leen.

Il­lu­kan te­ok­sis­sa tois­tu­vat ajan ker­ros­tu­mat – eri su­ku­pol­vet sekä men­nyt ja tu­le­va. Mo­nis­sa te­ok­sis­saan Il­luk­ka kir­joo uu­den ker­rok­sen kier­rä­te­tyn sei­nä­teks­tii­lin pääl­le, luo­den al­ku­pe­räi­sel­le ku­val­le uu­den mer­ki­tyk­sen.

– Tyk­kään kir­jo­mi­ses­ta, sii­tä ete­ne­mi­ses­tä, kun pie­nil­lä pis­toil­la saa ai­kaan ku­vaa. Mi­nus­ta se on her­kul­lis­ta, Il­luk­ka ker­too.

Ai­koi­naan sel­kä­sai­raa­na Il­luk­ka kat­se­li jal­ko­jaan ja sai ide­an teh­dä tai­det­ta toh­ve­leis­ta. Nyt Il­lu­kan lä­hei­set ja kau­kai­set tut­ta­vat ter­veh­ti­vät näyt­te­lyyn saa­pu­jia gal­le­ri­an sa­lin lat­ti­al­la toh­ve­leik­si teh­tyi­nä.

– Olen va­lin­nut hah­mo­ja va­lo­ku­vis­ta­ni ja to­teut­ta­nut ku­vien hen­ki­löt te­ke­mii­ni toh­ve­lei­hin kä­sin kir­jo­en – esi­mer­kik­si ris­ti­pis­toin, laa­ka­pis­toin ja ka­na­va­kir­jon­ta­na.

Ve­sa­nen-Lauk­ka­sen sä­vy­pa­pe­ri­leik­kauk­set poh­jau­tu­vat ai­toi­hin per­he­het­kiin. Te­os­ten ku­vaa­mat per­heen päi­vä­u­net ja ha­laus­het­ket ovat tu­tun tun­tui­sia ar­jen tuo­ki­oi­ta.

– Ins­pi­roi­dun lä­hei­syy­des­tä ja lä­hei­sis­tä ih­mi­sis­tä, ker­too Ve­sa­nen-Lauk­ka­nen.

Hän ha­lu­aa säi­lyt­tää sä­vy­pa­pe­ri­te­ok­sis­saan luon­nos­mai­suu­den ja sen, et­tä kä­sin teh­dyn työn jäl­ki nä­kyy.

– Mi­nus­ta se on elä­väm­pää.

Ve­sa­nen-Lauk­ka­nen ker­too, et­tä kos­ke­tus on hä­nel­le tär­ke­ää, mikä il­me­nee myös hä­nen peh­mo­veis­tok­sis­saan.

– Mie­les­tä­ni sa­met­ti on iha­nan iho­mai­nen, peh­meä ma­te­ri­aa­li. Kos­ke­tus-te­ok­ses­sa­ni on isot hel­li­vät kä­det ja ikään­ty­mi­sen ku­vaus­ta muh­ku­roi­neen, hän nau­raa.

– Ry­pyt kiin­nos­ta­vat mi­nua täl­lä het­kel­lä.

Rau­mArs juh­lis­ti Tai­de­ta­lon ja Pie­niä lii­kah­duk­sia -näyt­te­lyn ava­jai­sia tors­tai­na 3. huh­ti­kuu­ta. Sa­ta­kun­nan maa­kun­ta­joh­ta­ja Kris­tii­na Sa­lo­nen so­vit­te­li juh­la­pu­hees­saan Tai­de­ta­lo Rau­mAr­sin täy­den­tä­mäl­le alu­eel­le niin ”kult­tuu­ri­kort­te­lin”, ”kult­tuu­ri­ka­dun” kuin ”tai­tei­den tien” ot­si­koi­ta.

– Pys­tym­me jo nä­ke­mään, min­kä­lai­nen toi­nen toi­si­aan pal­ve­le­va ko­ko­nai­suus täs­tä on muo­dos­tu­nut, Sa­lo­nen maa­lai­li, mai­ni­ten tai­de­ta­lon ohes­sa kir­jas­ton, te­at­te­rin, mu­siik­ki­o­pis­ton ja koko Ka­rin kam­puk­sen.

– Tai­de­ta­lo tar­jo­aa hou­kut­te­le­van mah­dol­li­suu­den tuo­da tai­de lä­hel­le.