Tomi Vainio: Pitkä, liian lyhyt kesäloma
Suomessa on kesälomakausi kuumimmillaan, pian koittaa vuoden mukavin työpäivä. Päivä jolloin ei malttaisi fiilistelyltä kotiin lähteä eli viimeinen puristus, ennen pitkää kesälomaa.
Peltikaapin kolahdus ja pyöröportin narahdus, lomalla ollaan. Työavaimet lentävät kaaressa eteisen pöydälle ja eikun fiilistelemään, mitä kaikkea kivaa on aikaa tehdä.
Ensimmäinen viikko meneekin katse kaukaisuudessa näytönsäästö päällä kotiterassilla ihmetellen. Toisella viikolla on aika kirmata kesälaitumille eli kesälomareissulle, jonka aikana kello tuntuu juoksevan hämmästyttävän nopeaa tahtia, yhtä rivakasti kuin pankkisaldo laskee kohti hälytysrajaa, no lomalla ei lasketa.
Kolmannella viikolla alkaakin jo perinteinen päivien lasku, kuinka paljon lomaa on mennyt ja kuinka paljon, tai fiiliksestä riippuen, kuinka vähän on enää lomaa jäljellä, ennen kuin peltikaappi kutsuu.
Viimeisellä viikolla vilkaisu jääkaapin oven lomatyölistaan, pari päivää tiukkaa suunnittelua, jonka johdosta valtaosa töistä siirtyy seuraavan vuoden listaan, koska eihän tässä enää ehdi mitään suurempaa aloittamaan ja saattaahan huomenna sataa vettäkin.
Viimeisenä viikonloppuna on hyvä muistella lomaa soittoravintoloita kierrellen, jonka seurauksena viimeinen yö, ennenkuin pyöröportti jälleen narahtaa, menee kattopaneelien oksankohtia laskien sekä kelloa tuijottaen. Aamulla on työavaimet kateissa ja repussa kuukauden vanhat kivikovat leivät. On aika ottaa härkää sarvista ja suunnata kohti pyöröporttia.
Siinä se halvatun peltikaappi taas on nenän edessä ja juuri kaappiin nakatut työvaatteet mytyssä kaapin pohjalla.
Kyllä se pitkä kesäloma kieltämättä lyhyeltä tuntuu.
Kaikesta huolimatta hyvää ja rentouttavaa kesälomaa kaikille!
Tomi Vainio
Rauman kaupunginvaltuutettu (ps.) ja ringetteaktiivi