Eurajoki ja Lapijoki osana Rauman seudun huoltovarmuutta
Vielä vuosituhannen alussa seutumme joet, Eurajoki ja Lapijoki, olivat aliarvostettuja. Etenkin Eurajoki nähtiin toivottomana tapauksena, jota asukkaat pitivät lähinnä ”jätevesiränninä”. Vuosien mittaan Eurajoen tila on parantunut jätevesien puhdistuksen sekä muun vesienhoitotyön tehostumisen myötä. Lapijoenkin osalta vesienhoitotyö etenee.
Jokivesiä on kautta aikojen käytetty moniin eri tarpeisiin. Rauman kaupunki käyttää talousveden raakavetenä pääosin Eurajoen ja Lapijoen vettä. Varavesialtaana on Äyhönjärvi, jonne vesi johdetaan erillistä kanavaa pitkin. Jokien välillä on raakavesitunneli, mikä mahdollistaa Eurajoen veden johtamisen Lapijokeen ja siitä kanavaa pitkin Raumalle. Kuiviin kausiin on varauduttu rakentamalla Kokemäenjoen ja Eurajoen välille korvausvesiputki, joka turvaa riittävän virtaaman Eurajoessa vähävirtaamaisina kausina. Vettä johdetaan myös Rauman metsäteollisuuden käyttöön.
Rauman seutu on keskeistä erikoiskasvituotannon aluetta ja joet ovat kesäaikaan tärkeitä kasteluvesilähteitä. Ilmastonmuutoksen edetessä kastelutarve lisääntynee ja saatetaan joutua kastelemaan myös esim. vilja- ja sokerijuurikaspeltoja, mikä Keski-Euroopassa on jo yleistä. Eurajoen varrella on myös kolme voimalaitosta, joille virtaaman riittävyys on ratkaisevaa.
Veden riittävä määrä ja hyvä laatu ovat perusta vesiekosysteemin hyvinvoinnille. Eurajoessa on toteutettu 2000-luvun alkupuolelta lähtien kalataloudellisia kunnostustoimia vaeltavien lohikalakantojen palauttamiseksi. Myös Lapijoessa on todettu olevan siihen potentiaalia. Kuivat ja kuumat kesät ovat kuitenkin tuoneet kaloille haasteita esimerkiksi veden riittävyyden, korkean veden lämpötilan ja siitä johtuvan happipitoisuuden laskun muodossa.
Eurajoella ja Lapijoella on aivan keskeinen merkitys Rauman seudun elinvoimaisuuden säilyttämisessä sekä huoltovarmuuden turvaamisessa. Suurena haasteena on ilmastonmuutoksen tuoma lämpeneminen sekä vesiolojen ääri-ilmiöiden yleistyminen: Valumien ja rankkasateiden määrä lisääntyy, mutta toisaalta kuivat ajanjaksot lisääntyvät. Eurajoen ja Lapijoen hyväksi onkin syytä jatkaa ponnisteluja, jotta veden laatu ja määrä riittäisivät moninaisiin tarpeisiin.
Teija Kirkkala
Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja