Vaa­lit lä­hes­ty­vät. Hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­den vaih­to­eh­toi­sis­ta pal­ve­lu­muo­dois­ta on jo saa­tu hy­viä ko­ke­muk­sia. Täs­sä vai­hees­sa joku hy­mäh­tää ja lu­et­te­lee lis­tan on­gel­mis­ta, muu­tok­sis­ta.

Sa­ta­kun­nas­sa hy­vin­voin­ti­a­lu­e­joh­ta­jan vaih­tu­mi­seen la­da­taan suu­ria odo­tuk­sia. Me­di­as­sa nä­kee lis­to­ja tu­le­van joh­ta­jan omi­nai­suuk­sis­ta. Mo­net näis­tä ovat yleis­pä­te­viä, hy­vän joh­ta­mi­sen osa­te­ki­jöi­tä. Kun­kin omas­ta ti­lan­tees­ta myös riip­puu se, mi­ten joh­ta­mi­nen ko­e­taan, min­kä­lai­sen pa­nok­sen it­se il­ma­pii­riin ja asi­oi­den kä­sit­te­lyyn tuo tai lip­suu­ko oman roo­lin­sa ul­ko­puo­lel­le. Joh­ta­ja­na riit­tä­vä avoi­muus ja ”bes­ser­wis­ser-asen­teen” (minä tie­dän) vält­tä­mi­nen eri or­gai­saa­ti­o­ta­soil­la on edel­ly­tys hen­ki­ös­tön us­kal­ta­mi­seen ja si­tou­tu­mi­seen.

Ar­vos­ta­ma­ni po­li­ti­kon sa­nat ovat hyvä oh­je­nuo­ra: ”Vir­ka­hen­ki­lö val­mis­te­lee, esit­te­lee ja po­lii­tik­ko päät­tää. Näin säi­lyy jär­jes­tys.” Isos­sa muu­tok­ses­sa jär­jes­tyk­sen säi­ly­mi­nen on toi­mi­van or­ga­ni­saa­ti­o­kult­tuu­rin edel­ly­tys. Täs­sä on pei­liin kat­so­mi­sen paik­ka. Hy­vin­voin­ti­a­lu­et­ta muo­dos­tet­ta­es­sa la­ki­sää­tei­sen, pää­tök­siä te­ke­vän val­mis­te­lu­toi­mie­li­men (VATE) oli mää­rä koos­tua so­ten joh­ta­vis­ta vi­ran­hal­ti­jois­ta. Näin oli­kin, mut­ta te­o­ri­as­sa. Yl­lät­tä­en ko­kouk­seen tuli po­lii­tik­ko­ja ja hen­ki­lös­tö­jär­jes­tö­jen edus­ta­jia. Vi­ran­hal­ti­joi­den pu­heen­vuo­rot jäi­vät mo­nes­ti tois­si­jai­sik­si, eri­tyi­ses­ti kriit­ti­set nä­ke­myk­set, oma ase­ma kun saat­toi ol­la jo mie­les­sä.

Or­ga­ni­saa­ti­o­mal­lia luo­ta­es­sa tuli esil­le vies­te­jä po­liit­ti­ses­ta tai val­ta­kun­nan ta­son oh­jauk­ses­ta. Se häm­men­si, kos­ka vies­tin an­ta­jaa ei ker­rot­tu. Si­sä­pii­ri al­koi muo­dos­tua. Mo­nil­la hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la on pää­tet­ty lak­kaut­taa toi­mie­li­miä, joil­le ei ole la­ki­sää­teis­tä pe­rus­tet­ta. Hy­vää on myös mam­mut­ti­pit­kien ko­kouk­sen palk­ki­oi­den ra­jaa­mi­nen. Val­ta­kun­nal­li­ses­ti palk­ki­oi­den mää­rä on edel­leen 12,7 milj. eu­roa. Sa­mal­la päi­vi­tel­lään jopa 3 000 si­vun ko­kou­sai­neis­ton vaa­ti­maa kä­sit­te­ly­ai­kaa. Kon­sult­tien ra­por­teis­ta lii­te­si­vu­ja ker­tyy. Palk­ki­ot ovat kui­ten­kin vain osa pää­tök­sen­te­on ko­ko­nais­ku­luis­ta. Ku­lu­ja kas­vat­ta­vat puo­lu­ei­den tuki, an­si­on­me­ne­tys-, ki­lo­met­ri-, toi­mi­ti­la- ja ko­kous­tar­joi­lu­ku­lut. Vi­ran­hal­ti­joi­den ja muun hen­ki­lös­tön ko­kou­sa­si­a­kir­jo­jen val­mis­te­luun käyt­tä­mä työ­ai­ka tu­lee las­kea myös kus­tan­nuk­siin.

Pää­tök­sen­te­ko on osa hal­lin­to­kus­tan­nuk­sia, mikä tu­lee ot­taa hy­vin­voin­ti­a­lu­eil­la tar­kas­te­luun. Esi­hen­ki­löi­tä ja pal­ve­lui­ta on jo vä­hen­net­ty. Hy­vää joh­ta­mis­ta on myös se, et­tä te­kee it­ses­tään tai asi­ois­ta osin tar­peet­to­mia, kos­ka hy­vin­voin­ti­a­lu­ei­ta joh­de­taan la­ki­sää­tei­ses­ti ja ai­em­paa sota enem­män myös val­ta­kun­nal­li­ses­ti kan­sa­lais­ten tasa-ar­voa ta­voi­tel­len.

Satu He­lin

Rau­man so­ten vii­mei­sin toi­mi­a­la­joh­ta­ja