Hyvinvointialueen tarkkailuluokka ei voi olla yllätys
Satakunnan hyvinvointialue on yksi kuudesta hyvinvointialueesta, jotka joutuvat valtion tarkempaan ohjaukseen talouden heikkojen näkymien takia.
Osa keskeisistä hyvinvointialueen päättäjistä kommentoi tuoreeltaan, että joutuminen tehosyyniin oli yllätys. Kauempaa katsottuna, kun alkuvuonna ennakoitu noin 50 miljoonan alijäämä alkoi kesän jälkeen tarkentua yli 80 miljoonaan, ei tilanne voi olla yllätys kenellekään.
Talouden jatkuvasti huononeva tilanne johtuu ennen kaikkea isoista rakenteellisista syistä. Satakunnassa väestö vähenee ja vanhenee. Se tarkoittaa jatkuvasti kasvavaa hoidontarvetta, jonka tuottamisessa ei ole päästy yhteisymmärrykseen.
Hyvinvointialueen johto on vyöryttänyt syytä erityisesti ostopalvelujen kulujen kasvulla. Keikkalääkärit veloittavat kovia summia ja yksityiset palveluntuottajat ovat nostaneet hintojaan.
Satakunnassa onkin otettu selvä tavoite laittaa esimerkiksi vanhusten palveluasumisessa etusijalle julkiset paikat. Tämä siitä huolimatta, että kustannusvertailussa julkisen palvelun arvioidaan olevan yksityistä kallimpaa.
Sotepalveluissa kaivataan edelleen yksiselitteistä laskentaa yksikköhinnoista. Asia on ollut esillä jo toistakymmentä vuotta, mutta ei kunnat eikä nyt hyvinvointialueet ole saaneet eri palvelujen yksikköhintoja laskettua niin, että ne olisivat läpinäkyvästi vertailukelpoisia yksityisen palvelun kanssa.
Yksityisen palvelun hinta on se kokonaishinta, jonka palvelun tuottaja siitä laskuttaa. Hinta pitää sisällään kaiken itse palvelun tekemisen lisäksi toimitilat, hallinnon kulut, sairaspoissaolot ja koulutukset. Samaa hintaa on kaivattu julkiselta tuottajalta, mutta vielä sellaista ei ole saatu.
Raumalla vieraillut kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen sanoi, että yksikköhintojan laskennan ohjeistus on tulossa ministeriön ohjauksessa. Toivottavasti pian, sillä sen luulisi olevan yksi keskeisistä työkaluista, kun päätetään tehokkaimman palvelutuotannon valinnasta.
Samu Vahteristo
