Olen syn­ty­nyt vuon­na 1976, jo­ten kuk­keim­mat nuo­ruus­vuo­det si­joit­tu­vat 90-lu­vul­le. Elä­mä oli sil­loin ko­vin eri­lais­ta kuin nyt. Vai oli­ko sit­ten­kään? Ilo­ja ja mur­hei­ta oli ja on nyt­kin, mut­ta ne näyt­täy­ty­vät hy­vin eri­lai­si­na.

Pu­keu­tu­mis­ta lei­ma­si tuol­loin Le­vis 501 -far­kut, fla­nel­li­pai­ta ja hiuk­sis­sa piti ol­la per­ma­nent­ti. Kos­ka oma per­hee­ni ei ol­lut va­ra­kas, ei kol­men tyt­tä­ren pu­ke­mi­nen vii­mei­sim­män muo­ti­vil­li­tys­ten mu­kaan ol­lut ai­na mah­dol­lis­ta. Minä ja ka­ve­ri­ni löy­sim­me kirp­pu­to­rit ja teim­me niis­tä ma­kei­ta ja var­mas­ti mas­sas­ta erot­tu­via löy­tö­jä. Ny­ky­muo­ti vaih­tuu tiu­haan, seu­rat­ta­via tyy­le­jä on usei­ta.

Kou­lu­kiu­saa­mi­nen oli enem­män tai vä­hem­män kou­lun ar­kea. Sii­tä ei kyl­lä­kään pu­hut­tu en­kä koe et­tä sii­hen oli­si puu­tut­tu­kaan. Kiu­saa­mi­nen on siir­ty­nyt nyt yhä enem­män verk­koon. Ikä­viä ku­via ja vies­te­jä voi­daan le­vit­tää ka­ve­reis­ta mui­den nau­ret­ta­vak­si. Vit­sik­si tar­koi­tet­tu vi­deo ei ole sitä kaik­kien mie­les­tä ja le­vi­tes­sään voi ai­heut­taa koh­teel­le pal­jon mie­li­pa­haa.

Va­paa-ai­ka ku­lui ai­ka pit­käl­ti par­ti­os­sa ja ka­ve­rei­den pa­ris­sa. Vii­kon­lop­pui­sin käy­tiin Bron­xis­sa, runt­sal­la ja jos­kus ma­kik­ses­sa pus­si­kal­jo­jen kans­sa (nyt tä­män voi jo tun­nus­taa, sori äi­ti). Mei­tä ei tar­vin­nut ulos pa­kot­taa, me­nim­me fil­la­reil­la ym­pä­ri Rau­maa ihan oma-aloit­tei­ses­ti ja ilol­la. Tie­to­ko­ne­pe­lit oli­vat vä­hem­mis­tön ar­ki­har­ras­tus, enem­män pe­lat­tiin mo­no­po­lia ja kort­tia. Tu­pak­ka­la­ki nos­ti ikä­ra­jan 18-vuo­teen vas­ta -95, jo­ten esi­mer­kik­si rip­pi­lei­ril­lä sai­vat 16-vuot­ta täyt­tä­neet polt­taa tu­pak­kaa.

Hu­ma­la­ha­kuis­ta juo­mis­ta ei ny­ky­ään har­ras­te­ta niin­kään, mut­ta sa­maan ai­kaan nuor­ten suh­tau­tu­mi­nen huu­mau­sai­nei­siin on ai­em­paa löy­hem­pää. Röö­ki on vaih­tu­nut säh­kö­tu­pak­kaan tai nuus­ka­pus­sei­hin. Ar­jes­ta ku­luu suu­ri ai­ka kän­ny­kän tai tie­to­ko­neen va­ras­sa - nuo­ria on en­tis­tä vai­ke­am­paa saa­da kas­vo­tus­ten ta­pah­tu­vaan koh­taa­mi­seen. Mie­len­ter­vey­son­gel­mien kas­vus­ta pu­hu­taan pal­jon, mut­ta vä­lil­lä mie­tin, on­ko kyse myös sii­tä, et­tei niis­tä pu­hut­tu tai nii­tä huo­mat­tu 80- ja 90-lu­vul­la.

Kun me et­sim­me ryh­mä­töi­hin tie­toa tie­to­sa­na­kir­jois­ta ja kir­jas­tois­ta, surf­faa­vat ny­ky­nuo­ret ne­tis­sä tai ky­sy­vät snä­pis­sä ka­ve­ril­ta. Säh­kö­pos­tia ja net­tiä käy­tin opis­ke­lu­ai­koi­na 90-lu­vun lo­pus­sa. Uu­tis­tul­va on nyt val­ta­vaa ja jat­ku­vaa koko ajan, vai­keu­te­na on erot­taa va­leu­u­ti­set ai­dois­ta. En­sim­mäi­sen kän­ny­kän os­tin abi­vuon­na 1995. 90-lu­vul­la ei ku­kaan olet­ta­nut ka­ve­rin ole­van ai­na pu­he­li­men ta­voi­tet­ta­vis­sa. Nyt jos et vas­taa what­sup­pi­vies­tiin tun­nis­sa, huo­les­tuu vies­tin lä­het­tä­jä voin­nis­ta­si.

Mitä sinä ot­tai­sit omas­ta nuo­ruu­des­ta­si tä­hän päi­vään, mit­kä asi­at ovat nyt pa­rem­min kuin en­nen?

Sari Pet­ters­son