Kymmenen prosenttia kolmessa vuodessa
Lakkovaroituksia ja lakkoja, sitä on Suomen talvi nyt. Samalla työttömyys kasvaa kilpaa julkisen velan kanssa.
Kaiken tämän keskellä surkeuden keskellä osapuolet kaivautuvat poteroihinsa ja huutelevat sieltä vastapuolelle.
Teollisuusliitto on paljon vartijana. Sen pitäisi toimia umpisolmun avaajana niin sanotussa vientivetoisessa mallissa. Kovin kireällä ovat kuitenkin nyörit.
Kymmenen prosentin korotus kahden seuraavan vuoden aikana, kuuluu liiton vaatimus. Työnantajapuolen vastaus kertoo kantojen kaukaisuudesta: Vaatimus eri ole tästä maailmasta!
Suomessa on nyt tultu tilanteeseen, jollaista ei oikeastaan ole ollut vuosikymmeniin. Aina ennen, kun Suomen talous on sukeltanut ja julkinen velka kasvanut hallitsemattomasti tai muuten maatamme on uhattu, niin halu sopia on kasvanut osapuolten välillä. Nyt näin ei ole.
Sovun saavuttaminen edellyttää toisen osapuolen tavoitteiden ymmärtämistä ja kunnioittamista neuvotteluosapuolena. Vain tätä kautta voidaan rakentaa luottamusta, joka nyt loistaa poissaolollaan.
Työmarkkinat muuttuivat kymmenisen vuotta sitten kun Elinkeinoelämän keskusliitto ilmoitti, ettei se enää ole neuvotteluosapuoli työehdoista sovittaessa. Työehdoista sopiminen siirtyi liittotasolle ja jopa yrityksiin.
Nykyisessä mallissa työntekijäpuoli ei voi enää vaikuttaa kuin ostovoiman kehitykseen eli vaatia nimelliskorotuksia. Silti hallitus ja työnantajapuoli vaativat, että työntekijäliittojen pitäisi ottaa vaatimuksissaan huomioon mahdollinen inflaation kiihtyminen ja yritysten kilpailukyky.
Työntekijäpuoli torjuu tämän ja sanoo, että se juna meni jo.
Kapeasti ajatellen se on näin. Pitää kuitenkin muistaa, että pitkässä juoksussa talouden kokonaisedun kannalta on viisasta, että palkankorotusvaatimukset tukevat kilpailukykyä ja inflaation hallintaa. Siitä hyötyvät rengit ja isännät sekä Oy Suomi Ab.
Avainkysymys on se, mistä löydetään nykyiseen pattitilanteeseen se viisaus, joka antaa eväitä sopia ja nähdä, että ilman molemminpuolista luottamusta ja neuvotteluosapuolen kunnioitusta olemme toistuvasti tukkanuottasilla.
Miten olisi näin aluksi: kymmenen prosenttia kolmessa vuodessa!
Pauli Uusi-Kilponen