Lapsetkin tarvitsevat seinät
Rauman kaupunginjohtajan Esko Poikelan mantra ”säästetään seinistä ja panostetaan lapsiin” asettuu hyvin outoon valoon, kun tarkastellaan Rauman tulevaisuuden investointeja. Kaupunki investoi suunnitelmien mukaan n. 35 miljoonaa euroa juuri uusiin seiniin, rakentamalla uuden Nanu-Järvelän koulun jo olemassa olevien tilalle. Tätä samaa mantraa on toistettu kuntapäättäjien keskuudessa paljon, mutta tarkoituksena ei ole panostaa lapsiin vaan säästää perusopetuksesta. Säästöt kuitenkin leijuvat savuna ilmaan, kun otetaan huomioon lasten hyvinvoinnin heikentyminen, jäljelle jäävät tyhjät jo olemassa olevat rakennukset ja koulukuljetusten kustannusten nousu. Tätä kutsutaan management by Excel -tyyppiseksi johtamiseksi, jossa solujen arvot merkitsevät enemmän kuin varsinainen toiminta.
Koulujen lopettamisella maaseudulta ja keskittämällä kaupungin keskusta-alueelle ei saavuteta alueellista tasapainoa kouluverkkoon ja kärsijöiksi joutuvat maaseudun lapset. Laadukasta perusopetusta annetaan myös pienissä kouluissa.
Haluankin nostaa esille tutkittua tietoa kouluista ja koulujen koon merkityksestä oppilasturvallisuuteen viime kirjoituksestani (Länsi-Suomi 23.01.2024). Aiheet ovat hyvin ajankohtaisia nyt Vantaan tragedian jälkeen. Tutkimukset puhuvat pienten koulujen puolesta turvallisuudessa ja oppimisessa.
Arviointien mukaan kaikki Suomessa perusopetusta tarjoavat koulut ovat hyviä riippumatta siitä, ovatko ne pieniä tai suuria (Koulutuksen määrälliset indikaattorit, Opetushallitus). Brunell (2002) mukaan voimme olla ylpeitä koulutusjärjestelmästämme, jonka perusajatuksena on samanlaisten lähtökohtien tarjoaminen kaikille asuinpaikasta tai taustasta riippumatta. Tästä tasa-arvoisuuden perusajatuksesta huolimatta säästövaatimukset ovat aiheuttaneet sen, että kouluja punnitaan ja niitä pidetään säästökohteina. On kuitenkin mahdoton antaa tasa-arvoista koulutusta, jos minkään koulun tai minkään oppilaan opettamisen kustannukset eivät saa olla toisia suuremmat. Perusopetuksesta käytävässä keskustelussa keskitytään usein vain kahteen kysymykseen, kustannuksiin ja pedagogiikkaan. Minkälainen koulu on pedagogisessa mielessä hyvä? Monesti väitetään, että pienet koulut ovat huonompia. Kaikki koulumme kuitenkin ovat, ja tuleekin olla, pedagogisessa mielessä hyviä kouluja. Pätevillä opettajilla ja hyvillä opetusmateriaaleilla voidaan taata oppilaille hyvä opetus. Koulut kuitenkin tarvitsevat tukea esimerkiksi eritasoisilta viranomaisilta, paikallisilta päättäjiltä sekä oppilaiden vanhemmilta ja kouluja ympäröivältä yhteiskunnalta. Ei ole olemassa täydellistä koulua niin kuin ei ole olemassa täydellistä ihmistä.
Suomalaista koulujärjestelmää kehutaan kansainvälisesti tasa-arvoisuudestaan, se ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki koulut olisivat tai että niiden tulisi olla samanlaisia. Arfwedson, G & Lundman L. (1984) toteavat, että eri kouluilla on erilaisia vahvoja osa-alueita. On joukko tutkimuksia, joissa tarkastellaan mitä pieni koulu voi merkitä oppilaiden opinnoille ja edistymiselle, opetuksen laadulle, oppilaiden osallistumiselle ja yhteenkuuluvuudelle, turvallisuudelle ja järjestykselle koulussa, yhteistyölle kodin ja yhteiskunnan kanssa sekä opettajien työolosuhteille.
Pienten koulujen oppilaat opiskelevat yleensä useamman vuoden perusopetuksen jälkeen, saavat enemmän opintopisteitä ja parempia arvosanoja valtakunnallisissa kokeissa, toteavat Wasley, P.A. & Lear R.J (2001) julkaisussaan. On tehty 103 tutkimusraportin tarkastelu ja siinä havaintoina oli, että pienten koulujen oppilaiden oppimistulokset ovat ainakin yhtä hyviä ja usein parempia kuin suurten koulujen oppilaiden.
Pienten koulujen positiiviset vaikutukset näkyvät parhaiten riskioppilaiden kohdalla. Pienet koulut vähentävät köyhyyden vaikutusta oppilaiden oppimistuloksiin. Tutkimukset osoittavat, että pienten koulujen huono-osaiset oppilaat pärjäävät huomattavasti paremmin vakiokokeissa kuin suurten koulujen vastaavat oppilaat. Oppilaat pärjäävät paremmin sellaisissa kouluissa, joissa rehtori ja opettajat tuntevat heidät. Pienet koulut ovat todennäköisemmin lähellä oppilaiden koteja. Lyhyt matka kodin ja koulun välillä helpottaa sekä oppilaiden että vanhempien osallistumista kouluajan ulkopuoliseen toimintaan.
Jimersonin(2006) mukaan jotkut tutkijat ovat ehdottaneet, että pienet koulut ovat eduksi oppilaiden koulumenestykselle siksi, että ne mahdollistavat muita parannuksia. Pienen koulun ja useamman eri ikäluokan luokkien yhdistelmä vaikuttaa enemmän oppilaiden koulumenestykseen kuin jompikumpi näistä ominaisuuksista itsekseen.
Päätöstentekijät ovat usein sitä mieltä, että pienet koulut eivät pysty tarjoamaan laajoja opetussuunnitelmia, eivät tarjoa oppilaille niitä tietoja ja taitoja, joita tarvitaan korkeakouluissa ja työpaikoilla menestymiseen. Silti tutkimukset osoittavat, että asia ei usein ole näin.
Jimersonin (2006) mukaan pienissä kouluissa on helpompi ottaa käyttöön opetusmenetelmiä, jotka tutkimusten mukaan parantavat oppimista. Esimerkiksi: jatkuvuus opettaja-oppilassuhteessa, ryhmäoppimiskokemukset, monia eri ikäryhmiä yhdistävät luokkaryhmät ja yksilöllinen opetus.
Tutkimusten mukaan oppilaiden ja aikuisten väliset suhteet ovat yksi pienten koulujen etu. Oppilaat tuntevat paremmin kuuluvansa johonkin ryhmään – tai kokevat vähemmän vieraantumista - kuin suurten koulujen oppilaat. Itsetuntoon, itsevarmuuteen ja omien tavoitteiden asettamiseen vaikuttaa suuresti vieraantuminen. Wasley, P. A. & Lear R.J. (2001) mukaan oppilaat tuntevat kuuluvansa ryhmään ja ovat sitoutuneempia, kun heidän luokkatoverinsa ja opettajat oppivat tuntemaan heidät.
Koulujen turvallisuuteen ja järjestykseen on vaikutusta tutkimusten mukaan sillä, opiskellaanko pienessä vai suuressa koulussa. Tutkimusten mukaan pienissä kouluissa väkivaltaisuus ja käytöshäiriöt eivät ole yhtä yleisiä kuin suurissa kouluissa. Opetushallituksen julkaisujen mukaan on viitteitä siitä, että käytöshäiriöt lisääntyvät suurissa opetusyksiköissä. Yhdysvalloissa tehdyissä tutkimuksissa on todettu, että suurissa kouluissa tapahtuu 825 prosenttia enemmän väkivaltarikoksia, 394 prosenttia enemmän nyrkkitappeluita, 3200 prosenttia enemmän ryöstöjä ja 1000 prosenttia enemmän tapauksia, joihin liittyvät aseet kuin pienissä kouluissa.
Lapsetkin tarvitsevat seinät ja Raumalla näitä seiniä on jo olemassa, käytetään niitä hyväksi, luovutaan suuruuden tavoittelusta lapsien kustannuksella. Toisteltu mantra seinistä säästämisestä voidaan lopettaa ja panostetaan oikeasti lapsiin, eikä säästetä toimivista kouluista ja rakennuksista.
Rauli Lehtinen
KM, insinööri (AMK)
