Kes­ki­ke­sän juh­la te­kee tu­lo­aan ja Suo­mi on jää­mäs­sä ke­sä­te­loil­le. Niin kun­ta- kuin alu­e­hal­lin­non­kin tu­le­vai­suu­den tun­ne­lin pääs­sä ei ko­vin­kaan kir­kas­ta va­loa näy, jo­ten haas­tet­ta pii­saa suun­ni­tel­la tu­le­via as­kel­merk­ke­jä ihan joka sek­to­ril­la.

Vaa­li­vuo­si saa­tiin käyn­tiin EU-vaa­lien mer­keis­sä ja sel­ke­ää vä­ri­nää il­mas­sa on ais­tit­ta­vis­sa myös en­si ke­vään osal­ta, jol­loin huh­ti­kuus­sa ää­nes­te­tään sa­ma­na päi­vä­nä niin kun­ta- kuin alu­e­vaa­leis­sa­kin. Sii­nä­hän sit­ten ää­nes­tä­jät saa­vat ol­la tark­ka­na sii­tä, ke­nel­le ää­nen­sä an­ta­vat mis­sä­kin vaa­lis­sa. On var­maa, et­tä osa eh­dok­kais­ta on eh­dol­la mo­lem­mis­sa vaa­leis­sa ja osa eh­dok­kais­ta ai­no­as­taan toi­sis­sa. Tär­ke­ää on­kin, et­tä hy­vis­sä ajoin ää­nes­tä­jil­le saa­daan pe­rus­ta­va tie­to sii­tä, mikä on kun­kin eh­dok­kaan pri­o­ri­teet­ti ja ta­voi­te.

Ku­lu­van vuo­den ai­ka­na on use­as­ti nous­sut on­gel­ma­na esil­le se seik­ka, et­tä hen­ki­lö toi­mii luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä sa­ma­nai­kai­ses­ti use­al­la hal­lin­non ta­sol­la, esi­mer­kik­si kan­sa­ne­dus­ta­ja­na, hy­vin­voin­ti­a­lu­een ja kun­nan luot­ta­mus­hen­ki­lö­nä. Nyt kun­ta- ja alu­e­mi­nis­te­ri An­na-Kai­sa Iko­nen on vas­tan­nut huu­toon käyn­nis­tää laa­ja sel­vi­tys­työ liit­ty­en eri ta­soil­la teh­tä­vän pää­tök­sen­te­on pääl­lek­käi­syyk­siin sekä jää­viys­ky­sy­myk­siin. Täl­lä het­kel­lä se­ka­via tul­kin­to­ja on ai­van lii­an mon­ta. Kyse on myös oi­keuk­sis­ta sekä vel­voit­teis­ta. Toki tä­mä­kin on yk­si asia mo­nis­ta, joka oli­si pi­tä­nyt rat­kais­ta val­ti­on ta­sol­la jo en­nen alu­e­hal­lin­to­jen syn­ty­mis­tä.

Iso ky­sy­mys tu­le­viin vaa­lei­hin tul­lee liit­ty­mään eh­dok­kai­den löy­ty­mi­seen lis­toil­le ää­nes­tä­jien pun­ta­roi­ta­vik­si. Ny­kyi­sen pää­sään­töi­ses­ti ne­ga­tii­vis­pai­not­tei­sen pa­laut­teen myö­tä läh­te­mi­nen eh­dok­kaak­si voi muo­dos­tua mo­nel­le haas­teel­li­sek­si. Toi­saal­ta oli­si tär­ke­ää saa­da yli puo­lu­e­ra­jo­jen lis­toil­le niin ko­ke­mus­ta kuin uut­ta ver­ta­kin.

Tär­ke­ää on muis­tut­taa myös luot­ta­mus­hen­ki­löi­den roo­lis­ta ai­ka ajoin. Osa luot­ta­mus­hen­ki­löis­tä ei ai­na tie­dos­ta roo­li­aan esi­mer­kik­si val­tuu­tet­tu­na kan­sal­ta saa­man­sa val­ta­kir­jan osal­ta. Yl­lät­tä­vää on, et­tä val­tuus­ton ko­kouk­sis­sa on yhä use­am­min tyh­jiä tuo­le­ja. Toi­saal­ta hai­ta­rin toi­ses­sa pääs­sä voi ol­la luot­ta­mus­hen­ki­löi­tä, joi­den toi­min­ta ylit­tää sel­ke­äs­ti luot­ta­mus­hen­ki­lön roo­lin. Van­han sa­non­nan mu­kaan luot­ta­mus­hen­ki­lön tär­kein teh­tä­vä on luot­taa. Uu­dem­man tul­kin­nan mu­kaan ky­see­na­lais­ta­mi­nen on nous­sut yk­kösp­ri­o­ri­tee­tik­si. Näi­nä ai­koi­na eri sek­to­reil­la nou­see yhä use­am­min esil­le sana luot­ta­mus. Luot­ta­mus muo­dos­tuu yh­teis­työs­tä eri toi­mi­joi­den kes­ken. Yh­teis­työs­tä on help­po pu­hua. Avain­ky­sy­mys on sen te­ke­mi­nen.

Hy­vää kes­ki­ke­sän juh­laa!

Har­ri Leh­to­nen

Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­hal­li­tuk­sen pu­heen­joh­ta­ja (sd.)