Kun ih­mi­nen on epä­toi­voi­nen ja ki­vuis­saan, hän voi teh­dä odot­ta­mat­to­mia rat­kai­su­ja.

Suo­men ap­teek­ka­ri­liit­to teki ky­se­lyn, jos­ta sel­vi­si, et­tä ap­tee­keis­ta ha­e­taan yhä enem­män apua lää­kä­ri­hoi­toa vaa­ti­viin vai­voi­hin. Il­ta­leh­den mu­kaan pe­rä­ti 78 pro­sent­tia vas­tan­neis­ta ap­teek­ka­reis­ta il­moit­ti, et­tä jul­ki­sen ter­vey­den­huol­lon ruuh­kau­tu­mi­nen on nä­ky­nyt ap­tee­kin ar­jes­sa.

Re­sep­tit jää­vät uu­si­mat­ta, kun lää­kä­riin ei pää­se. Ih­mi­set tur­hau­tu­vat ta­kai­sin­soit­toa odo­tel­les­sa ja va­el­ta­vat ker­to­maan sai­rauk­sis­taan val­ko­tak­ki­sel­le, joka ei ole kui­ten­kaan lää­kä­ri. Va­li­tet­ta­vas­ti Bu­ra­nal­la ei saa tal­tu­tet­tua va­ka­vaa sy­dän- ja ve­ri­suo­ni­tau­tia, ei­kä ki­pu­voi­de hoi­da pol­ven si­vu­si­det­tä kun­toon.

Jo lää­kä­ri­a­jan va­raa­mi­nen on teh­ty mo­nel­la paik­ka­kun­nal­la niin vai­ke­ak­si, et­tä var­sin­kin ikäih­mi­set an­ta­vat mie­luum­min pe­rik­si ja hau­tau­tu­vat odot­ta­maan väis­tä­mä­tön­tä.

Ter­vey­den­huol­to on isos­sa krii­sis­sä, ei­kä ko­hen­nus­ta ole nä­kö­pii­ris­sä. Syi­tä lu­e­tel­les­sa lop­pui­si in­ter­ne­tis­tä­kin tila kes­ken.

Jos ei kuu­lu työ­ter­vey­den­huol­lon pii­riin tai hen­ki­lö­koh­tai­nen poh­ja­kas­sa on lii­an ohut yk­si­tyis­ten pal­ve­lui­den käyt­tä­mi­seen, on jäl­jel­lä enää yk­si kei­no – omat teot.

Niin ty­lyl­tä kuin se kuu­los­taa­kin, enää ei voi luot­taa sii­hen, et­tä saat apua muu­al­ta. Jos ha­lu­at viet­tää laa­du­kas­ta ja ki­vu­ton­ta elä­mää, se pi­tää luo­da it­se.

Li­ta­nia on usein kuul­tu ja tym­pe­än oloi­nen, mut­ta usein sel­lai­set asi­at toi­mi­vat: riit­tä­vä uni, puh­das ra­vin­to, kun­to­lii­kun­ta ja mah­dol­li­sim­man stres­si­tön elä­män­ryt­mi. Kun vie­lä kar­sii tu­pa­kan ja al­ko­ho­lin mi­ni­miin, ta­paa pal­jon ys­tä­viä kas­vok­kain ja kat­se­lee tai­vaan­ran­taa enem­män kuin Tik­To­kia, ol­laan jo ai­ka pit­käl­lä.

Jos sai­raus is­kee hy­vis­tä elä­män­ta­vois­ta huo­li­mat­ta, täy­tyy lyö­dä kä­det ris­tiin ja toi­voa, et­tä ter­veys­kes­kuk­sen kel­meä vas­taa­ja ää­nit­tää pu­he­lu­si ja joku sii­hen vie­lä re­a­goi.

It­ses­tään huo­leh­ti­mal­la ei ai­no­as­taan pysy hen­gis­sä, vaan pys­tyy luo­maan hy­vän työ­u­ran.

Ti­las­to­kes­kuk­sen eri­kois­tut­ki­ja Han­na Su­te­la ker­toi Hel­sin­gin Sa­no­mis­sa, et­tä 50–60-vuo­ti­aat ovat pa­rem­mas­sa kun­nos­sa kuin ai­em­min, ja kol­me­kymp­pi­set puo­les­taan hei­kom­mas­sa. Vir­keä ja toi­min­ta­ky­kyi­nen elä­kei­kää lä­hen­te­le­vä on mo­nel­le työ­nan­ta­jal­le pa­rem­pi vaih­to­eh­to kuin nuo­ri ai­kui­nen, jon­ka ener­gi­a­juo­mien ja äly­ruu­tu­jen la­maan­nut­ta­va keho ei pys­ty toi­mi­maan vie­lä aa­mul­la kah­dek­sal­ta.

Käy­kö täs­sä vie­lä niin, et­tä ap­teek­kiin va­luu va­lit­ta­maan vai­vo­jaan enem­män so­me­nis­kas­ta ja ylei­ses­tä ah­dis­tuk­ses­ta kär­si­viä nuo­ria kuin ikäih­mi­siä?

Mar­ko Lep­pä­nen