Ruponen: Sote tienhaarassa: Minne menet, hyvinvointivaltio?
Vuoden 2023 alussa toteutettu sosiaali- ja terveyspalveluiden siirto kunnilta hyvinvointialueiden vastuulle oli merkittävä uudistus, jonka piti parantaa palvelujen saavutettavuutta ja laatua. Nyt kuitenkin kokoomuksen riveistä tulevat ehdotukset aluevaltuustojen ja -vaalien lakkauttamisesta herättävät syvää huolta suunnasta, johon hyvinvointivaltiotamme ollaan viemässä.
Kun kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa vähennetään, ollaan vaarallisilla vesillä. Aluevaltuustot edustavat suoraan meitä kuntalaisia, ja niiden lakkauttaminen siirtäisi päätösvaltaa kauemmas arjestamme, ministeriöiden käsiin. Tämä ei ratkaise ongelmia, vaan todennäköisesti pahentaa niitä, erityisesti paikallisen demokratian ja palveluiden osalta.
Nykyinen kriisi sosiaali- ja terveyspalveluissa ei johdu hyvinvointialueuudistuksesta, vaan monista tekijöistä, kuten henkilöstöpulasta ja nousevista kustannuksista. Ratkaisut eivät löydy vähentämällä rahoitusta, hyvinvointialueiden määrää tai kaventamalla niiden itsehallintoa. Tarvitaan lisää autonomiaa ja resursseja alueille, jotta ne voivat vastata lisääntyneeseen palvelutarpeeseen.
Erityisen huolestuttavaa on Suomen hallituksen päätös ohjata huomattavia resursseja yksityisen terveydenhuollon tukemiseen samalla, kun julkista perusterveydenhuoltoa leikataan. Suunnilleen sama summa, mitä yksityisten lääkäripalvelujen Kela-korvauksien korottamiseen käytetään, leikataan pois perusterveydenhuollon hoitotakuusta, kun sitä pidennetään kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Tämä kehitys on ristiriidassa sote-uudistuksen alkuperäisten tavoitteiden kanssa – tasa-arvoisen ja laadukkaan palvelun sijaan hoitoonpääsy heikkenee ja hidastuu.
Jos todella haluamme turvata hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden, on valittava toisenlainen tie. Julkisen terveydenhuollon resursseja on vahvistettava, ei heikennettävä. Hyvinvointialueiden rahoitusmallia on korjattava, erityisesti alijäämän kattamisvelvoitetta pidentämällä, jotta leikkauskierre saadaan pysäytettyä. Tämä mahdollistaisi pitkäjänteisen sosiaali- ja terveyspalveluiden kehitystyön.
Tämä on se hetki, jolloin määritellään, mihin suuntaan hyvinvointivaltiomme on menossa. Emme voi antaa sen luisua kohti epäoikeudenmukaisuutta ja eriarvoisuutta.
Susanna Ruponen
Rauman kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja (vas.)