Tarvitsemmeko talvea?
”Siellä on ilma” aloitti eräs pikkupoika small talkin naapurin tädin kanssa. Hän oli huomannut, että aikuiset aloittivat keskustelun useimmiten päivittelemällä säätä ja säähän on kovasti puhututtanut tänäkin talvena. Olemme saaneet kokea säiden vaihtelun koko kirjossaan vesisateesta lumisateeseen, loskasta jäiseen pääkallokeliin, useasta plusasteesta paukkupakkasiin. Kuluneen viikon lumisateet saivat monet huokailemaan, että eikö tämä talvi koskaan lopu, saisi kevät jo tulla.
Vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä. Joulukuussa facebook muistutti minua jouluaatosta 2015, jolloin tein melontaretken jouluruokien valmistelun lomassa. Tammikuun paukkupakkasten aikaan some muistutti viime talven tammikuusta, jolloin vesistöjen jääpeite oli heikko, jos sitä oli ollenkaan ja vettä oli joka paikassa. Viime vuosi olikin sääoloiltaan hyvin vaihteleva. Kevät oli kylmä ja sen jälkeen tuli helteet ja kuivuus. Juhannuksen tienoilla alkoi sateet, vesistöt tulvivat ja märkyyttä jatkuikin talven tuloon asti.
Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan terminen talvi alkoi marraskuun puolivälissä, kun myöhäisimmillään se on 2000-luvulla alkanut helmikuun lopulla. Talvet ovat 2000-luvulla olleet pääosin hyvin leutoja, lyhyitä ja vaihtelevia. Sulan ja pakkasen jatkuva vaihtelu lisää maa-aineksen ja ravinteiden huuhtoutumista merkittävästi. Kun maa on muutoin roudassa ja pintakerros sulaa, maa-aines liukuu herkästi vesisateen mukana roudan pinnalta vesiin. Vesistökuormitus lisääntyy ja maaperän kasvukunto heikkenee, kun tärkeää eloperäistä ainesta ja ravinteita huuhtoutuu pois.
Suomen luonto on sopeutunut talven kylmyyteen ja lumipeitteeseen. Niillä on positiivisia vaikutuksia niin kasvien, eläinten kuin ihmisten elämään. Talvi hillitsee vesien rehevöitymistä ja vaikuttaa esimerkiksi mustikkasatoon. Mikäli Suomen ilmasto muuttuisi pysyvästi selvästi lämpimämmäksi, olisi sillä monenlaisia epätoivottuja vaikutuksia luontoon.
Teija Kirkkala
Pyhäjärvi-instituutin toiminnanjohtaja