Tui­ja Saa­ri­nen

Rau­ma­lai­nen toi­sen kau­den kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu Mi­ka­el Ek­löf (kok.) voi hy­väl­lä syyl­lä sa­noa ym­mär­tä­vän­sä yrit­tä­jän hen­gen- ja sie­lu­ne­lä­mää. Hän toi­mii osa­o­mis­ta­ja­na ja pu­heen­joh­ta­ja­na useis­sa yri­tyk­sis­sä ai­na maa­ui­ma­la­lii­ke­toi­min­nas­ta kiin­teis­tö­si­joi­tuk­seen sekä pyy­kin­hoi­to- ja kos­me­tiik­ka-alaan.

Yrit­tä­mi­nen luo Ek­lö­fin mu­kaan tur­vaa tu­le­vai­suu­teen.

– Suh­tau­dun in­to­hi­moi­ses­ti lii­ke­toi­min­to­jen ke­hit­tä­mi­seen. Sa­mal­la yri­tyk­set tar­jo­a­vat toi­von mu­kaan tur­va­sa­ta­man tu­le­vai­suu­des­sa.

Ek­löf on sa­maan ai­kaan ha­lun­nut ra­ken­taa hen­ki­lö­koh­tais­ta uraa ja hä­nen päi­vä­työn­sä on­kin kol­mi­sen vuot­ta ol­lut Hel­sin­gis­sä, ny­ky­ään Hel­sin­gin kau­pun­gin Ra­ken­nuk­set ja ylei­set alu­eet -ke­hit­tä­mi­syk­si­kön pääl­lik­kö­nä. Työn vaa­ti­vuu­den ta­kia hän jät­täy­tyy ku­lu­van val­tuus­to­kau­den jäl­keen pois kun­nal­lis­po­li­tii­kas­ta.

– Ko­ro­na-ai­ka­na saa­toin teh­dä työ­tä vie­lä pit­käl­ti etä­nä, mut­ta nyt läs­nä­o­loa työ­pai­kal­la odo­te­taan enem­män. En pys­tyi­si enää sa­maan pa­nok­seen val­tuus­to- ja va­li­o­kun­ta­työs­ken­te­lys­sä kuin ai­kai­sem­min. On pak­ko pri­o­ri­soi­da, ja täs­sä koh­taa lei­pä­työ meni edel­le.

Ek­löf on naut­ti­nut ajas­taan kun­nan­val­tuu­tet­tu­na. En­sim­mäi­set nel­jä vuot­ta hän kuu­lui si­vis­tys­va­li­o­kun­taan ja nyt toi­sel­la kau­del­la tek­ni­seen va­li­o­kun­taan.

– On hie­noa, et­tä olen pääs­syt vai­kut­ta­maan Rau­man kau­pun­gin ke­hi­tyk­seen po­liit­ti­sel­la ta­sol­la. Kau­pun­gin elin­voi­man säi­lyt­tä­mi­nen on ol­lut eri­tyi­ses­ti lä­hel­lä sy­dän­tä­ni.

Luot­ta­mus­hen­ki­lön täy­tyy luon­nol­li­ses­ti aja­tel­la kaik­kien kau­pun­ki­lais­ten pa­ras­ta, mut­ta yrit­tä­jyyt­tä­kin ym­mär­tä­viä tar­vi­taan Ek­lö­fin mu­kaan pää­tök­sen­te­os­sa.

– Yrit­tä­jil­lä on pal­jon ar­vo­kas­ta tie­toa ja osaa­mis­ta, joka koi­tuu koko kau­pun­gin hy­väk­si. Isos­sa ku­vas­sa tär­ke­ää on, et­tä yh­tei­set ve­ro­va­rat käy­te­tään mah­dol­li­sim­man te­hok­kaas­ti laa­duk­kai­siin pal­ve­lui­hin. Yrit­tä­jil­lä on usein hy­vää nä­ke­mys­tä sii­tä, mi­ten joi­ta­kin pal­ve­lu­ja kan­nat­taa tuot­taa. Yh­teis­työ yri­tys­ken­tän ja kau­pun­gin vä­lil­lä on tär­ke­ää muun mu­as­sa osaa­van työ­voi­man saa­mi­ses­sa kau­pun­kiin, ja tä­hän yh­teis­työ­hön tu­lee li­sää voi­maa, kun po­liit­ti­ses­sa pää­tök­sen­te­os­sa on mu­ka­na eri alo­jen yrit­tä­jiä.

Ek­lö­fin mu­kaan kun­nal­lis­po­li­tii­kas­sa pääs­tään yh­teis­työl­lä sy­vem­mäl­le ta­sol­le.

– Yrit­tä­jät tuo­vat pää­tök­sen­te­koon yrit­tä­jän ää­nen ja toi­mi­vat li­säk­si link­ki­nä mo­lem­piin suun­tiin; he aut­ta­vat kau­pun­kia ym­mär­tä­mään yrit­tä­jien nä­kö­kul­maa ja toi­saal­ta yrit­tä­jiä ym­mär­tä­mään kau­pun­gin nä­kö­kul­maa. Näin vä­hen­ne­tään vää­riä ole­tuk­sia ja vää­ri­nym­mär­ryk­siä täl­lä sa­ral­la.

Kau­pun­gin­kin osal­ta on eduk­si, et­tä pää­tök­sen­te­os­sa osal­lis­te­taan mah­dol­li­sim­man mo­nia si­dos­ryh­miä.

– Ka­rin kam­pus on hyvä esi­merk­ki mo­ni­puo­li­ses­ta osal­lis­ta­mi­ses­ta. Suun­nit­te­lu­vai­hees­sa kuul­tiin ja osal­lis­tet­tiin to­del­la mo­ni­puo­li­ses­ti eri si­dos­ryh­miä, ku­ten yh­dis­tyk­siä, seu­ro­ja, yri­tyk­siä ja niin edel­leen. Lop­pu­tu­lok­se­na saa­tiin to­del­la ai­nut­laa­tui­nen ja val­ta­kun­nan­kin ta­sol­la mer­kit­tä­vä ko­ko­nai­suus.

Yrit­tä­jä­val­tuu­te­tuil­ta löy­tyy usein myös pal­jon an­net­ta­vaa kau­pun­gin han­kin­toi­hin liit­ty­vis­sä kil­pai­lu­tus­ky­sy­myk­sis­sä.

– Yrit­tä­jil­lä voi ol­la ar­vo­kas­ta ko­ke­mus­ta ja osaa­mis­ta tar­jo­ta kil­pai­lu­tuk­siin liit­ty­en niin sa­no­tus­ti pöy­dän toi­sel­ta puo­lel­ta, mikä voi jos­kus koi­tua erit­täin­kin ar­vok­kaak­si voi­ma­va­rak­si kau­pun­gil­le. On tär­ke­ää, et­tä po­liit­ti­nen oh­jaus aut­taa kau­pun­kia te­ke­mään laa­duk­kai­ta kil­pai­lu­tuk­sia.

Yrit­tä­jät muo­dos­ta­vat osaa­mis­po­ten­ti­aa­lin, jota Ek­lö­fin mu­kaan kan­nat­tai­si eh­dot­to­mas­ti hyö­dyn­tää.

– Mo­nes­ti sitä pääs­tään hyö­dyn­tä­mään lii­an vä­hän. Yleen­sä yrit­tä­jät ovat hy­vin kii­rei­siä, ja pau­kut ei­vät vält­tä­mät­tä rii­tä enää luot­ta­mus­toi­miin. Oli­si kui­ten­kin tär­ke­ää, et­tä kun­nal­lis­po­li­tiik­kaan saa­tai­siin yrit­tä­jiä, jot­ta hei­dän osaa­mi­sen­sa tu­li­si kaik­kien kun­ta­lais­ten käyt­töön, sum­maa Ek­löf.

Prassenin yrittäjä Johanna Uusitalo. Kuva: SY arkisto/Samu Vahteristo

Mis­sä syö­tiin?

Rau­man Ku­nin­kaan­ka­dul­la si­jait­se­van Cafe Pras­se­nin ker­mai­nen lo­hi­keit­to on suo­sit­tu lou­nas­vaih­to­eh­to ja sii­tä on tul­lut ta­val­laan jopa kah­vi­lan ta­va­ra­merk­ki. Lo­hi­keit­toa, ku­ten myös mui­ta an­nok­sia saa pit­kin päi­vää, ei ai­no­as­taan lou­na­sai­kaan.

Yrit­tä­jä Jo­han­na Uu­si­ta­lo luon­neh­tii kah­vi­lan ruo­ka­tar­jon­taa tren­dik­kääk­si kah­vi­la­ruo­ak­si.

– Sel­lais­ta ke­vyt­tä, tren­di­käs­tä ja ter­veel­lis­tä ruo­kaa. Nos­tai­sin esiin täs­sä koh­taa mei­dän mo­ni­puo­li­sen sa­laat­ti­buf­fet­tim­me. Raik­kai­den kas­vis­ten ja juu­res­ten li­säk­si on ai­na tar­jol­la eri­lai­sia pro­tei­i­nin­läh­tei­tä ku­ten ka­laa, ka­naa ja kat­ka­ra­pua. Myös kas­vis­syö­jät on huo­mi­oi­tu, ja buf­fe­tis­ta löy­tyy esi­mer­kik­si kik­her­nei­tä, to­fua ja eri­lai­sia pa­pu­ja. Meil­lä sa­laat­ti­an­nok­sen saa koo­ta it­se mie­lei­sek­seen ja se pun­ni­taan kas­sal­la.

Tar­jol­la on myös uu­ni­pe­ru­noi­ta, voh­ve­lei­ta ja to­as­te­ja eri­lai­sil­la täyt­teil­lä.

– Uu­tuu­te­na meil­lä on ve­gaa­ni­nen sa­vu­to­fu­voh­ve­li. Se on asi­ak­kail­ta tul­lut toi­ve.

Kah­vi­lan eri­koi­suus on all day bre­ak­fast eli aa­mi­ai­nen, joka on tar­jol­la koko päi­vän.

– Eri­tyi­ses­ti vii­kon­lop­pui­sin sitä me­nee koko päi­vän. Aa­mi­ais­lis­tal­ta ti­la­taan eni­ten up­po­mu­na­lei­piä eli Eg­gs Be­ne­dict, joi­ta on tar­jol­la vain vii­kon­lop­pui­sin.

Myös tal­vi­ai­kaan jär­jes­tet­tä­vä sun­nun­taib­runs­si on kiin­nos­ta­nut asi­ak­kai­ta.

– Bruns­sit ovat ol­leet tosi ty­kät­ty­jä. Meil­lä on vä­lil­lä myös tee­mab­runs­se­ja, jol­loin kes­ki­ty­tään jon­kin tie­tyn maan ruo­ka­pe­rin­tee­seen.

Cafe Pras­se­nin lei­von­nai­set tu­le­vat omas­ta lei­po­mos­ta, jota Uu­si­ta­lo on pyö­rit­tä­nyt jo kak­si­kym­men­tä vuot­ta. Kah­vi­la puo­les­taan viet­tää tänä vuon­na 10-vuo­tis­juh­li­aan.