Juk­ka Vil­po­nie­mi

Suo­men Yrit­tä­jät alu­eel­li­si­ne ja pai­kal­li­si­ne toi­mi­joi­neen kam­pan­joi­vat huh­ti­kuun kun­ta­vaa­lien al­la toi­si­na­jat­te­li­ja-kam­pan­jal­laan yrit­tä­jä­eh­dok­kai­den ja yrit­tä­jä­hen­kis­ten eh­dok­kai­den puo­les­ta. Kam­pan­jan ot­sik­ko­na on ”Mi­täs jos aja­tel­tai­siin toi­sin?”

Yrit­tä­jät siis ha­lu­a­vat ol­la kun­ta­po­li­tii­kas­sa toi­si­na­jat­te­li­joi­ta. Mil­lais­ta se toi­si­na­jat­te­lu oi­ke­as­taan oli­si?

Sa­ta­kun­nan Yrit­tä­jien tu­le­va toi­mi­tus­joh­ta­ja Kari Va­ris vas­taa, et­tä toi­si­na­jat­te­lu on yrit­tä­jäl­le luon­tais­ta.

– Me yrit­tä­jät olem­me erään­lai­sia yl­ti­öop­ti­mis­te­ja. Yrit­tä­jä nä­kee hel­pos­ti uhat mah­dol­li­suuk­si­na. Jos tie on nous­sut pys­tyyn, niin yrit­tä­jä pyr­kii löy­tä­mään uu­den po­lun jat­kaa. Yrit­tä­jä pyr­kii ai­na löy­tä­mään rat­kai­sun ti­lan­tee­seen kuin ti­lan­tee­seen, Va­ris sa­noo.

Hä­nen mu­kaan­sa kyse ei ole sii­tä, et­tei­vät­kö muut kun­ta­päät­tä­jät voi­si aja­tel­la sa­moin. Yrit­tä­jä­hen­keä on kun­ta­päät­tä­jis­sä puo­lu­ees­ta riip­pu­mat­ta ny­kyi­sin sel­väs­ti ta­ka­vuo­sia enem­män.

– Mut­ta kun­ta­päät­tä­jä­nä toi­mi­va yrit­tä­jä on jo etu­kä­teen osoit­ta­nut ole­van­sa toi­si­na­jat­te­li­ja, kun hän on läh­te­nyt pe­rus­ta­maan yri­tys­tä ja luo­maan jo­ta­kin uut­ta.

Ko­ke­mä­el­lä ja Eu­ras­sa toi­mi­va nel­jän­nen pol­ven yrit­tä­jä Ari-Veli Starc­ke komp­paa Va­ris­ta jo su­ku­taus­taan­sa vii­ta­ten. Su­vun kaik­ki yrit­tä­jät ovat ol­leet en­nak­ko­luu­lot­to­mia ja uut­ta luo­via.

– Yrit­tä­jän teh­tä­vä­nä on hank­kia töi­tä ja luo­da in­ves­toin­te­ja. Kun in­ves­toin­te­ja teh­dään, leh­tien ylei­sö­no­sas­tois­sa va­li­te­taan, kuin­ka jo­kai­nen in­ves­toin­ti pi­laa joen ja uu­den teh­taan pyl­väät ovat vää­rän vä­ri­set. Meil­lä on lii­an pal­jon ih­mi­siä, joil­la on on­gel­ma jo­kai­seen rat­kai­suun. Yrit­tä­jäl­lä taas on on­gel­maan rat­kai­su, Starc­ke sa­noo.

Sa­mal­la hän kiit­te­lee sekä Ko­ke­mä­en et­tä Eu­ran kun­ta­päät­tä­jiä sii­tä, et­tä he ovat pyr­ki­neet luo­viin rat­kai­sui­hin ja myös on­nis­tu­neet.

– Jo­kai­sel­ta kun­nal­ta vaa­dit­tai­siin yrit­tä­jyyt­tä tu­ke­vaa po­li­tiik­kaa, et­tä kun­nas­sa oli­si hyvä asua ja siel­lä oli­si hy­vät pal­ve­lut. Nyt kun sote on ir­ro­tet­tu kun­tien pää­tök­sen­te­os­ta, kun­nil­la on tie­tyl­lä ta­val­la hel­pom­paa jär­jes­tää esi­mer­kik­si kult­tuu­ria, kas­va­tus­ta, kou­lu­tus­ta, va­paa-ajan pal­ve­lua ja yrit­tä­jyys­kas­va­tus­ta työ­pe­räi­sen maa­han­muu­ton edis­tä­mis­tä unoh­ta­mat­ta, lu­et­te­lee Starc­ke.

Hä­nen mu­kaan­sa muun mu­as­sa Ko­ke­mä­el­lä kau­pun­ki ja yrit­tä­jät te­ke­vät erit­täin tii­vis­tä yh­teis­työ­tä. Tais­te­lus­ta on men­ty yh­teis­työ­hön. Esi­mer­kik­si elin­voi­ma­lau­ta­kun­ta on pyy­tä­nyt pääs­tä kuun­te­luop­pi­laak­si yrit­tä­jäyh­dis­tyk­sen hal­li­tuk­sen ko­kouk­seen.

– Yleen­sä­kin mo­nes­sa kun­nas­sa on vii­mein oi­val­let­tu pie­ny­rit­tä­jän mer­ki­tys kun­nal­le ja kun­ta­lai­sil­le. Sa­maan ai­kaan myös yrit­tä­jät ovat oi­val­ta­neet, et­tei kun­taa vas­taan tar­vit­se ai­na tais­tel­la. Jos han­kin­nat ei­vät mene ai­na nap­piin, niin neu­vo­tel­laan.

Yrit­tä­jien kun­ta­vaa­li­tee­mois­sa ko­ros­te­taan juu­ri kun­nan elin­voi­man ja yrit­tä­jyyt­tä tu­ke­van po­li­tii­kan mer­ki­tys­tä. Yri­tys­myön­tei­syy­den pi­täi­si ol­la läs­nä kai­kes­sa pää­tök­sen­te­os­sa, muun mu­as­sa han­kin­ta­po­li­tii­kas­sa.

Kari Va­rik­sen mu­kaan täs­sä mie­les­sä Sa­ta­kun­nas­sa asi­at ovat mel­ko hy­vin.

– Vii­me vuo­den Yrit­tä­jien kun­ta­ba­ro­met­ris­sä Sa­ta­kun­ta ki­pu­si toi­sek­si par­haak­si yrit­tä­jyys­maa­kun­nak­si Ete­lä-Poh­jan­maan jäl­keen.

Hä­nen mu­kaan­sa myös yrit­tä­jien kiin­nos­tus kun­ta­po­li­tiik­kaa koh­taan näyt­täi­si ole­van kas­vus­sa. Yrit­tä­jät ha­lu­a­vat vai­kut­taa oman eli­na­lu­een­sa ke­hi­tyk­seen.

Kuva: Suomen Yrittäjät

Yrit­tä­jät toi­si­na­jat­te­li­joi­na

Mei­tä yrit­tä­jiä on pi­det­ty jär­jet­tö­mi­nä op­ti­mis­tei­na.

No sitä me olem­me­kin. Me em­me tyy­dy sii­hen, et­tä 'näin on ai­na teh­ty'. Me em­me us­ko, kun sa­no­taan 'ei kan­na­ta yrit­tää'. Me nä­em­me mah­dol­li­suuk­sia siel­lä, mis­sä on vain es­tei­tä.

Ja tie­dät­kö mitä? Tämä jär­je­tön op­ti­mis­mi on syn­nyt­tä­nyt jo­kai­sen suo­ma­lai­sen me­nes­tys­ta­ri­nan. Me olem­me luo­neet työ­paik­ko­ja sin­ne, mis­sä nii­tä ei pi­tä­nyt ol­la. Ke­hit­tä­neet pal­ve­lui­ta, joi­den ei pi­tä­nyt ol­la mah­dol­li­sia. Ra­ken­ta­neet me­nes­tys­ta­ri­noi­ta pai­kois­sa, jois­sa nii­tä ei pi­tä­nyt syn­tyä.

Help­poa se ei ole ol­lut. Jo­kai­nen meis­tä on val­vo­nut öi­tä miet­tien riit­tä­vät­kö ra­hat palk­koi­hin. Jo­kai­nen meis­tä on epäil­lyt va­lin­to­jaan. Mut­ta juu­ri sik­si me ym­mär­räm­me, mitä to­del­li­nen vas­tuu tar­koit­taa – vas­tuu työn­te­ki­jöis­tä, asi­ak­kais­ta, koko yh­tei­sös­tä.

Nyt kun­nat tar­vit­se­vat toi­si­na­jat­te­li­joi­ta – hei­tä, jot­ka us­kal­ta­vat aja­tel­la ja toi­mia toi­sin. Jär­jet­tö­miä op­ti­mis­te­ja, jot­ka osaa­vat kään­tää on­gel­mat rat­kai­suik­si. Jot­ka tuo­vat te­ke­mi­sen mei­nin­kiä sin­ne, mis­sä on to­tut­tu by­rok­ra­ti­aan. Jot­ka pi­tä­vät ky­lät elä­vi­nä ja kek­si­vät uu­sia ta­po­ja teh­dä asi­oi­ta.

Tu­le­vis­sa vaa­leis­sa ää­nes­tä­jä voi va­li­ta sa­moin ajat­te­li­jois­ta tai toi­si­na­jat­te­li­jois­ta Sa­mal­la ajat­te­lul­la syn­tyy sama lop­pu­tu­los, toi­sil­la aja­tuk­sil­la pa­rem­pi.