Jen­na Wes­ter­lund

Ko­ri­hait on nous­sut vas­toin kaik­kia odo­tuk­sia Ko­ris­lii­gas­sa kol­man­nel­le si­jal­le. Vii­mei­sin sul­ka tuli hat­tuun, kun hai­par­vi voit­ti BC No­ki­an ko­ti­par­ke­til­laan lau­an­tai­na lu­ke­min 94–91. Ko­ri­hait on nyt voit­ta­nut kaik­ki seu­rat täl­lä kau­del­la.

– Jouk­kue on suo­rit­ta­nut niin hy­vin kuin voi odot­taa ja jopa odo­tuk­sia pa­rem­min. Täs­tä hy­vä­nä esi­merk­ki­nä on jouk­ku­een tä­män­het­ki­nen sija, Ko­ri­hai­den pu­heen­joh­ta­ja Jar­no Ni­ku­la luon­neh­ti.

Lau­an­tain ot­te­lu oli yk­si ta­sok­kaim­mis­ta, mitä Po­hi­tul­lis­sa on näh­ty vuo­siin. Kul­mi­naa­ti­o­pis­teek­si nou­si Bo­jan Sar­ce­vi­cin haa­mu­heit­to. Hai­par­ven kap­tee­ni haki syöt­töä omal­ta alu­eel­ta toi­seen pää­hän, mut­ta heit­to up­po­si­kin suk­ka­na si­sään. Täl­lä suo­ri­tuk­sel­la ko­ti­jouk­kue nou­si voit­toon, vaik­ka ti­lan­ne oli vie­lä ta­san lop­pu­het­kil­lä.

– Heit­to oli yk­si hul­luim­mis­ta asi­ois­ta, joi­ta olen näh­nyt. Mie­tin edel­leen, mi­ten hän on­nis­tui. Upein­ta oli, et­tä tämä us­ko­ma­ton suo­ri­tus mää­rit­ti lo­pul­ta voit­ta­jan, ko­ti­jouk­ku­een te­hok­kain pe­laa­ja Wes­ley Per­son Jr. ku­vai­li.

En­nen Sar­ce­vi­cin haa­mu­heit­toa pe­lat­tiin ko­ri­pal­lo­ter­mein ru­nien ot­te­lua, kun kum­mal­la­kin oli paik­kan­sa. Ko­ri­hait oli pa­him­mil­laan 11 pis­teen tap­pi­oa­se­mas­sa, mut­ta puo­li­a­jan jäl­keen se piti joh­to­paik­kan­sa lop­puun saak­ka.

– Joka ker­ta, kun on­nis­tuim­me omas­sa pääs­sä, vas­tus­ta­ja teki sa­man mei­dän pääs­säm­me. He py­syi­vät koko ajan lä­hel­lä, mut­ta tär­kein­tä oli, et­tä saim­me kai­vet­tua voi­ton it­sel­lem­me, 28-vuo­ti­as ta­ka­mies ana­ly­soi.

In­ten­si­tee­til­tään pu­do­tus­pe­li­ot­te­lua vas­tan­nut kamp­pai­lu ke­rä­si leh­te­reil­le yli 700 kat­so­jaa. Ylei­sö­mää­rät ovat läpi kau­den ol­leet seu­ran ta­voit­tei­den mu­kai­sia, mut­ta Ni­ku­la us­koo, et­tä li­sää on lu­vas­sa.

– Muu­ta­ma sata kat­so­jaa mah­tui­si vie­lä seu­raa­maan. Mitä enem­män ylei­söä, sitä enem­män saam­me tie­tys­ti lip­pu­tu­lo­ja, mikä on po­si­tii­vi­nen asia.

Pe­le­jä ei kui­ten­kaan niin mon­taa ole, et­tä lip­pu­tu­loil­la voi­si pär­jä­tä. Pää­sar­ja­ta­sol­la pe­laa­van jouk­ku­een pyö­rit­tä­mi­nen Uu­den­kau­pun­gin ko­koi­sel­la ta­lou­sa­lu­eel­la on­kin Ni­ku­lan mu­kaan ka­rua hom­maa.

– Pa­le­tin pyö­rit­tä­mi­nen vaa­tii us­ko­mat­to­man pal­jon työ­tä. Meil­lä ei ole re­surs­se­ja lä­hes­kään niin pal­joa kuin suu­ril­la jouk­ku­eil­la, mut­ta olem­me pie­nen ra­ham­me käyt­tä­neet hy­vin ja kaik­ki ovat hoi­ta­neet tont­tin­sa.

Ni­ku­la toi­voo, et­tä jouk­ku­een me­nes­ty­mi­nen sekä hy­vät ot­teet kan­ta­vat he­del­mää tu­le­vai­suu­des­sa.

– Jouk­kue pe­laa ta­val­laan en­si kaut­ta var­ten. Us­kon, et­tä me­nes­ty­mi­nen nyt nä­kyy niin, et­tä en­si kau­del­la on hel­pom­paa sol­mia yh­teis­työ­so­pi­muk­sia.

La­jin ase­ma Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa on kui­ten­kin va­kaa. Ko­ri­hait on Vak­ka-Suo­mes­sa ai­noa min­kään pal­loi­lu­la­jin pää­sar­jas­sa pe­laa­va jouk­kue. Uu­des­sa­kau­pun­gis­sa ha­lu­taan­kin ko­ros­taa la­jia sekä tuo­da sitä esil­le koko seu­tu­kun­nas­sa.

– Ase­ma voi ol­la pa­rem­pi­kin, mut­ta on muis­tet­ta­va, et­tä Uu­si­kau­pun­ki on pie­ni paik­ka­kun­ta. Ai­ka­mois­ta viih­det­tä tar­jo­am­me, kun vii­koit­tain 700–800 ih­mis­tä saa­puu kat­so­maan ko­ri­pal­loa. En tie­dä, saa­tai­siin­ko täl­lais­ta mui­den la­jien pa­ris­sa ai­kai­sek­si.

Kävi Ko­ri­hail­le täl­lä kau­del­la lo­pul­ta mi­ten ta­han­sa, on sel­vää, et­tä jouk­kue pe­laa pa­rem­min kuin yli kym­me­neen vuo­teen. Lau­an­tain voi­tol­la yk­sin Ko­ris­lii­gan kol­man­nel­le si­jal­le nous­sut Ko­ri­hait on vii­mek­si ol­lut yh­tä kor­ke­al­la kau­del­la 2010–11, jol­loin jouk­kue ete­ni prons­si­ot­te­luun saak­ka.

– Edel­li­nen mi­ta­li on vuo­del­ta 1995, jo­ten ai­ka pit­kä ai­ka on siel­tä tul­tu tä­hän päi­vään il­man mi­ta­lia, Ni­ku­la ker­ta­si.

– Jouk­kue on pu­don­nut, sit­ten nous­sut jäl­leen Ko­ris­lii­gaan ja pu­don­nut uu­del­leen. Täl­lä ta­sol­la pe­laa­mi­nen ei siis ole jo­ka­päi­väis­tä herk­kua.

Sekä Ni­ku­lan et­tä Per­son Jr. mu­kaan me­nes­tyk­sen sie­men on yh­te­näi­ses­sä jouk­ku­ees­sa sekä sii­nä, et­tä jo­kai­nen ha­lu­aa pe­la­ta jouk­ku­eel­leen.

– Se on kai­ken a ja o, et­tä jouk­kue toi­mii yh­des­sä. On myös tär­ke­ää, et­tä kaik­ki tun­te­vat olon­sa hy­väk­si ja heil­lä on tie­tyt roo­lit, Ni­ku­la ker­toi.

– Nau­tim­me pe­laa­mi­ses­ta yh­des­sä ja ko­tiy­lei­sö on myös an­ta­nut us­ko­mat­to­mal­la ta­val­la meil­le tu­kea, Per­son Jr. päät­ti.