Ari An­te­roi­nen

Rau­ma­lai­nen Kaj-Pe­ter Pe­so­nen on toi­mi­nut vuo­des­ta 2016 läh­tien kan­sain­vä­li­se­nä ju­do­tuo­ma­ri­na.

– En­sim­mäi­nen ul­ko­maan­keik­ka, mis­sä sa­mal­la suo­ri­tin kan­sain­vä­li­sen tuo­ma­ri­tes­tin, oli nuor­ten Eu­ro­pe­an Cup Ita­li­an Lig­na­nos­sa.

Sen jäl­keen on kan­sain­vä­li­siä teh­tä­viä ker­ty­nyt. Tuo­ma­ri ke­rää pis­tei­tä ja kun nii­tä on tar­peek­si, au­ke­aa port­ti seu­raa­val­la ta­sol­le Eu­ro­pe­an Open -ot­te­lui­hin.

– Jos pis­te­kes­ki­ar­vo on tar­vit­ta­van suu­ri, au­ke­aa paik­ka mui­hin­kin Open-tur­nauk­siin. Jos niis­sä me­nee hy­vin, se mah­dol­lis­taa pää­syn jopa EM-ki­soi­hin, Pe­so­nen avaa.

Tä­män vuo­den ka­len­te­ris­sa Pe­so­sel­la on jo mer­kit­ty­nä Un­ka­rin Gyö­rin ai­kuis­ten Eu­ro­pe­an Open hel­mi­kuus­sa.

Pe­so­sel­la on pit­kä ju­do­taus­ta kil­pai­li­ja­na, sit­ten kou­lut­ta­ja­na ja nyt myös tuo­ma­ri­na.

– Se oli 1994, kun läh­din tuo­ma­rik­si. Kil­pai­li­ja­na olin nel­jäs­ti me­nos­sa SM-ki­soi­hin ja louk­kaan­nuin joka ker­ta en­nen. En pääs­syt kun­nol­la näyt­tä­mään osaa­mis­ta­ni. Pää­tin, et­tä enää ei ki­sa­ta ja mie­tin, mitä sit­ten te­ki­si, Pe­so­nen ker­too.

– Tu­rus­sa oli sit­ten en­sim­mäi­set ki­sat, mis­sä olin tuo­ma­ri­na.

Mikä tuo­ma­rin teh­tä­väs­sä on se jut­tu?

– Olen ai­na ol­lut sel­lai­nen ADHD-ih­mi­nen. Kau­he­as­ti pi­tää men­nä ja tul­la. Mut­ta huo­ma­sin, et­tä tuo­ma­rik­si mi­nul­la on­kin hy­vät her­mot. Pys­tyin sul­ke­maan kaik­ki ul­ko­puo­li­set asi­at pois mie­les­tä ja kes­ki­tyin sii­hen, kun kak­si ka­ve­ria kamp­pai­lee ta­ta­mil­la ja mi­nun pi­täi­si sii­tä löy­tää voit­ta­ja. Tyk­kä­sin sii­tä ja ha­lu­sin op­pia enem­män.

Pe­so­nen sai men­to­rik­seen olym­pi­a­lai­sis­sa­kin tuo­min­neen Veli-Mat­ti Ka­rin­kan­nan.

– Hä­nen kans­saan kä­vim­me mo­net kes­kus­te­lut ja hän an­toi suo­raa pa­lau­tet­ta. Hän puol­si mi­nua Eu­ro­pe­an Cup -tuo­ma­rik­si.

Mitä muu­ta ju­do­tuo­ma­ril­ta vaa­di­taan kuin hy­viä her­mo­ja?

– Pi­tää har­ras­taa la­jia. Eri tuo­ma­ri­as­tei­siin vaa­di­taan eri­as­tei­sia vöi­tä. Kan­sal­li­seen A-li­sens­siin vaa­di­taan mus­ta vyö. Kan­sain­vä­li­seen B-li­sens­siin, mikä mi­nul­la nyt on, vaa­di­taan kah­den da­nin mus­ta vyö. Kan­sain­vä­li­seen A-li­sens­siin vaa­di­taan kol­men da­nin mus­ta vyö ja ikää al­le 45 vuot­ta, jo­ten se juna meni jo.

Oman tuo­ma­roin­nin li­säk­si Pe­so­nen kou­lut­taa Sa­ta­kun­nan ja Tu­run alu­eel­la tuo­ma­rei­ta.

– Py­rin tu­le­maan pa­rem­mak­si opet­ta­jak­si ja sitä kaut­ta myös it­se pa­rem­mak­si tuo­ma­rik­si. Opet­ta­jan täy­tyy ol­la ajan her­mol­la.

Pe­so­nen pi­tää län­si­ran­ni­kon tuo­ma­ri­ti­lan­net­ta heik­ko­na.

– Siis mää­räl­li­ses­ti. Toi­voi­sin, et­tä oli­si enem­män in­nok­kai­ta. Mut­ta on­han tämä tuo­ma­rin hom­ma rank­kaa. Joka la­jis­sa­han tuo­ma­ri te­kee pää­tök­set ja kan­sa on sit­ten sa­maa miel­tä tai eri miel­tä.

– Ta­ta­mil­la kun otel­laan, on eri ti­lan­ne. Jos ju­do­ka pu­huu siel­lä, se on va­roi­tuk­sen paik­ka. Ne ovat nöy­riä tyyp­pe­jä. Val­men­ta­jat saat­ta­vat kyl­lä si­vus­ta huu­taa, mut­ta hei­dät­kin voi hil­jen­tää va­roit­ta­mal­la ker­ran ja seu­raa­vas­ta huu­dos­ta pis­tää pi­hal­le, Pe­so­nen to­te­aa.

Pe­so­nen ko­ros­taa, et­tä va­roit­ta­mi­nen ei ole se jut­tu vaan hy­vä­hen­ki­sen ot­te­lun ai­kaan­saa­mi­nen ja tois­ten kun­ni­oit­ta­mi­nen.

Ju­don ar­vo­ki­sois­sa on ai­na myös vas­taa­va tuo­ma­ri sekä tuo­ma­ri­tark­kai­li­ja. Pie­nis­sä ki­sois­sa pel­käs­tään vas­taa­va tuo­ma­ri.

– Tark­kai­li­ja kat­soo kaik­kien tuo­ma­rei­den toi­min­taa. Mi­nä­kin olen ol­lut ko­ti­maan ki­sois­sa tark­kai­li­ja­na, Pe­so­nen ker­too.

Kum­pi on mie­lui­sam­pi pes­ti, tark­kail­la mui­ta tai ol­la it­se ta­ta­mil­la tuo­mit­se­mas­sa?

- Mo­lem­mat on an­toi­sia teh­tä­viä. Tuo­ma­ri­na olet tie­ten­kin lä­hem­pä­nä sitä ju­doa ja sii­nä mie­les­sä se on mu­ka­vam­paa. Tark­kai­li­ja­na si­nua taas ar­vos­te­taan ja si­nuun us­kal­le­taan luot­taa, et­tä hoi­dat tä­män asi­an, luon­neh­tii Pe­so­nen.

Pe­so­nen on ol­lut Fu­dos­hin Rau­man ri­veis­sä pit­kään. Mitä kuu­luu ko­ti­seu­ral­le?

– Ihan hy­vää. Seu­ram­me Kar­ri Lei­no ja Taru Pe­tä­jä pal­kit­tiin vuo­den Ju­do­lii­ton ta­hol­ta seu­ra­toi­mi­joi­na ja minä sain taa­sen ope­tus- ja kult­tu­ri­mi­nis­te­ri­ön myön­tä­män lii­kun­nan ja ur­hei­lun an­si­o­mer­kin. Juha Sam­mal­lah­ti pok­ka­si puo­les­taan Ii­sal­mes­sa vuo­den val­men­ta­ja -tit­te­lin.

– Meil­lä on hyvä mei­nin­ki. Har­ras­ta­jia on koh­tuu­ul­li­sen pal­jon ja seu­ras­sa on noin 80 jä­sen­tä. Myös ta­lous on kun­nos­sa. Pys­tym­me hen­git­tä­mään va­paas­ti, Pe­so­nen iloit­see.