Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Luk­ko var­mis­ti jo en­nen vii­meis­tä kier­ros­ta ta­voit­teen­sa eli nel­jän par­haan jouk­koon pää­syn. Ekst­ra­na tuli vie­lä run­ko­sar­jan voit­to.

Nyt ha­e­taan vie­lä sitä kirk­kain­ta kruu­nua eli seu­ran­his­to­ri­an kol­mat­ta mes­ta­ruut­ta. Sii­hen on hy­vät eväät.

Run­ko­sar­ja oli nou­su­joh­tei­nen ja Luk­ko lä­hes kai­kis­sa ti­las­tois­sa sar­jan pa­ras: pis­teis­sä, maa­li­suh­tees­sa, maa­li­o­dot­ta­mas­sa, kie­kon hal­lin­nas­sa jne.

Oi­ke­as­taan vain yk­si sur­keus ti­las­tois­sa nä­kyy yhä: yli­voi­ma­pe­li on jouk­ku­een ma­te­ri­aa­lin ta­soon näh­den luo­kat­to­man heik­koa.

Lu­kol­la ei pu­do­tus­pe­leis­sä ole kuin voi­tet­ta­vaa. Muut si­jat oli­si­vat ka­naa­li­kau­pun­gis­sa iso pet­ty­mys.

Luk­ko uu­dis­tui ja pa­ran­si is­ku­ky­kyä vii­me kau­des­ta. Jouk­kue sai Suo­men oloi­hin ai­nut­laa­tui­sen ta­sok­kai­ta pe­laa­jia, ku­ten Kuhl­man Kar­so­nin, Pat­rik Kho­do­ren­kon ja vii­mek­si Eric Ge­li­nak­sen puo­lus­tuk­seen.

Myös maa­li­vah­ti­o­sas­tol­le tuli John Let­he­mon ja vii­mek­si Joni Or­tio. Hä­nen tu­lon­sa ta­ka­si sen, et­tä Lu­kol­la on käy­tös­sään kak­si lii­ga­ta­son huip­pu­maa­li­vah­tia.

Uu­sien pe­laa­jien tulo vai­kut­ti sii­hen, et­tei peli läh­te­nyt heti par­haal­la ta­val­la rul­laa­maan. Eri kiek­ko­kult­tuu­reis­ta tul­leil­la vah­vis­tuk­sil­la ot­ti oman ai­kan­sa si­säis­tää pää­val­men­ta­ja Tomi Läm­sän pe­li­fi­lo­so­fia.

Pa­him­mil­laan peli näyt­ti se­ka­val­ta. Tois­tei­suus hyök­käyk­siin läh­döis­sä ja kie­kol­li­ses­sa pe­lis­sä yli­pää­tään lois­ti pois­sa­o­lol­laan. Syöt­tö­pe­li oli hi­das­ta ja pe­liä pyö­ri pal­jol­ti kul­mis­sa ja kau­ka­lon reu­noil­la.

Päävalmentaja Tomi Lämsä heitti lauantain pelissä Lukon ensimmäisen maalin jälkeen nyrkit Harri Kainulainen kanssa. Kuva: Elmeri Elo / ElonKuvaus

Kai­kes­ta huo­li­mat­ta Luk­ko ky­ke­ni ot­ta­maan ta­sai­seen tah­tiin pis­tei­tä, ei­kä var­si­nai­sia ro­mah­dus­jak­so­ja tul­lut lain­kaan. Sii­hen aut­toi mer­kit­tä­väs­ti hyvä yk­si­lö­o­saa­mi­nen.

Vaa­ti­va rau­ma­lai­sy­lei­sö­kin eli al­kuun tus­kai­sia ai­ko­ja ja vaa­ti jopa pot­ku­ja pää­val­men­ta­ja Toi­mi Läm­säl­le.

Pa­hin­ta oli ko­ti­pe­li Sai­Paa vas­taan. Luk­ko oli kak­si ja puo­li erää täy­sin ot­ta­van­sa osa­puo­le­na. Vas­tus­ta­jan vii­den mi­nuu­tin jää­hy pe­las­ti sen­tään pis­teet. Ken­gät hei­lui­vat fa­ni­kat­so­mos­sa.

"Niin muut­tuu maa­il­ma, Es­ko­se­ni", voi­daan nyt to­de­ta. Esi­mer­kik­si vii­mei­ses­sä run­ko­sar­jan pe­lis­sä HPK:a vas­taan fa­ni­kat­so­mo eli jouk­ku­een mu­ka­na täy­sin rin­noin. Tun­nel­ma oli vä­hän kuin mes­ta­ruus­juh­lis­sa.

Nois­ta syk­syn sur­keis­ta ajois­ta Lu­kon peli on ke­hit­ty­nyt koko ajan run­ko­sar­jan vii­mei­seen ot­te­luun as­ti. Luk­ko pe­laa nyt lii­gan pa­ras­ta jää­kiek­koa, jos­sa no­pea pys­ty­suun­nan pe­laa­mi­nen ja vah­va pai­neis­tus vas­tus­ta­jan puo­lus­tu­sa­lu­eel­la ovat lei­maa-an­ta­via. Sa­mal­la kun peli on pa­ran­tu­nut, ovat myös Lu­kon osak­keet mes­ta­rieh­dok­kaa­na kas­va­neet.

Ar­vi­ot ovat täy­sin pe­rus­tel­tu­ja, sil­lä Lu­kon pe­lis­tä on täl­lä het­kel­lä vai­kea löy­tää heik­ko­ja koh­tia yli­voi­ma­pe­liä lu­kuun ot­ta­mat­ta.

Ta­sa­pai­no puo­lus­ta­mi­sen ja hyök­kää­mi­sen vä­lil­lä on hyvä, yk­si­lö­ta­sol­la­kin Luk­ko saa etua, ku­ten myös har­vi­nai­sen laa­jas­ta ja ta­sok­kaas­ta ma­te­ri­aa­lis­ta. Lu­kol­ta löy­tyy vii­si pe­laa­vaa ja rat­kai­sui­hin ky­ke­ne­vää kent­tää.

Etua an­taa myös se, et­tä Luk­ko saa nyt le­vä­tä ja hioa ku­vi­oi­taan tois­ta viik­koa. Se pää­see le­vän­nee­nä aloit­ta­maan, kun vas­tus­ta­ja on voi­nut ly­hy­es­sä ajas­sa jou­tua pe­laa­maan vii­des­ti ja mah­dol­li­set jat­ko­a­jan pääl­le.

Ja mitä pi­dem­mäl­le pu­do­tus­pe­li­sar­jat ete­ne­vät, sen pa­rem­mat mah­dol­li­suu­det laa­jan ja ta­sok­kaan ma­te­ri­aa­lin omaa­val­la jouk­ku­eel­la on.

Mo­net asi­an­tun­ti­jat pi­tä­vät nel­jän par­hai­ten si­joit­tu­neet jouk­ku­een etua jo koh­tuut­to­man suu­re­na. Pi­tää kui­ten­kin muis­taa pe­lin luon­ne. Jää­kie­kos­sa myös hen­ki­sil­lä asi­ois­sa on iso mer­ki­tys. Jouk­kue, joka ky­ke­nee nou­se­maan vai­ke­as­ta ase­mas­ta jat­koon, saa val­ta­vas­ti ener­gi­aa ja us­ko omiin ky­kyi­hin nou­see po­tens­sis­sa.

Vai­ke­aa nou­su toki on, mut­ta ei mah­do­ton­ta. Esi­mer­kik­si Kärp­pien pää­val­men­ta­ja­na toi­mi­nut Pet­ri Ma­ti­kai­nen on­nis­tui ai­koi­naan vie­mään Es­poon Blu­e­sin fi­naa­lei­hin run­ko­sar­jan kuu­den­nel­ta ti­lal­ta.

Ku­lu­nee­na kau­te­na run­ko­sar­ja oli to­del­la yl­lä­tyk­sel­li­nen. Yl­lä­tyk­siä to­den­nä­köi­ses­ti ko­e­taan myös sii­nä, mi­ten joku hei­kos­ti run­ko­sar­jas­sa me­nes­ty­nyt voi yl­lät­tää nel­jän par­haan jou­kos­sa ole­van. Yk­si iso ky­sy­mys on se, he­rää­kö mes­ta­ri Tap­pa­ra, kun to­si­pe­lit al­ka­vat. En­tä TPS, joka vii­me kau­del­la pu­dot­ti Lu­kon?

Kuka oli­si us­ko­nut, et­tä vii­me kau­den fi­na­lis­ti Pe­li­cans jou­tuu yli kol­men mil­joo­nan jouk­ku­eel­la kar­si­maan sar­ja­pai­kas­taan tai et­tä TPS:n pää­val­men­ta­ja Tom­mi Miet­ti­nen on on­nel­li­nen sii­tä, et­tä Tu­run yl­peys si­joit­tuu kah­den­nek­si­tois­ta ja pää­si vii­mei­ses­tä si­jal­ta pu­do­tus­pe­lei­hin.