Jen­na Wes­ter­lund

Jys­keen B-tyt­tö­jen ja Hel­sin­gin Roi­hun vä­li­nen tais­to on juu­ri tau­on­nut, kun Jys­keen Pin­ja Toi­vo­nen saa­puu haas­ta­tel­ta­vak­si. Ky­sees­sä on vii­mei­nen vuo­si, kun Toi­vo­nen voi enää pe­la­ta ju­ni­o­ri­jouk­ku­ees­sa, ja vii­mei­sen ke­sän kun­ni­ak­si val­men­nus an­toi hä­nel­le kun­ni­a­teh­tä­vän.

– Val­men­nus päät­ti, et­tä mi­nus­ta tu­lee jouk­ku­een kap­tee­ni. Olen ai­em­min­kin ol­lut sa­mas­sa roo­lis­sa ju­ni­o­ri­jouk­ku­eis­sa. En ole tot­tu­nut tä­hän, mut­ta ei­kö­hän tämä hy­vin suju, Toi­vo­nen nau­raa.

Tär­kein­tä on Toi­vo­sen mu­kaan ol­la oma it­sen­sä sekä kan­nus­taa eten­kin nuo­rim­pia pe­laa­jia te­ke­mään roh­kei­ta pää­tök­siä pe­lin ai­ka­na.

– Tär­kein­tä on saa­da jo­kai­ses­ta se roh­keus esiin. Ha­lu­an omal­la esi­mer­kil­lä­ni näyt­tää, et­tä roh­keus on iso osa tätä la­jia.

Toi­vo­nen on Jys­keen oma kas­vat­ti. Hän on ol­lut mu­ka­na la­jin pa­ris­sa jo 12 vuot­ta, mikä on huo­mat­ta­van pit­kä ai­ka, kun mit­ta­ris­sa on ikää­kin vas­ta 19 vuot­ta. Siep­pa­rin ton­til­la viih­ty­vä Toi­vo­nen on saa­nut siis op­pin­sa Lai­ti­las­sa ja hän pe­laa edel­leen seu­ran B-ju­ni­o­reis­sa, mut­ta tas­kus­sa on kak­si­vuo­ti­nen so­pi­mus Su­per­pe­sik­ses­sä pe­laa­van Fe­ran kans­sa.

So­pi­mus on konk­reet­ti­nen esi­merk­ki sii­tä, mitä Jys­keen ja Fe­ran yh­teis­työ­so­pi­mus voi par­haim­mil­laan tar­jo­ta, kun pe­laa­jat saa­vat en­sin ko­ke­mus­ta Yk­kö­ses­sä, min­kä jäl­keen he voi­vat nous­ta kor­keim­mal­le sar­ja­ta­sol­le. Toi­vo­nen har­joit­te­lee Fe­ran ka­len­te­rin mu­kai­ses­ti, ja tas­kus­sa on jo de­byyt­ti Su­per­pe­sik­ses­sä.

– Oli­han se to­del­la siis­tiä, kun pää­si ekan ker­ran Fe­ran ko­koon­pa­noon. Vaik­ka peli on no­pe­am­paa ja hei­tot sekä lyön­nit laa­duk­kaam­pia, huo­maan kui­ten­kin, et­tä omat­kin lyön­ti­rat­kai­su­ni riit­tä­vät jo, vaik­ka ko­ke­mus­ta ei vie­lä niin pal­joa ole­kaan.

Fe­ras­sa roo­li vaih­te­lee hie­man ko­koon­pa­no­ti­lan­teen mu­kaan, mut­ta kau­den avauk­ses­sa Toi­vo­nen pe­la­si tu­tul­la pai­kal­laan siep­pa­ri­na.

– Lai­ti­las­sa saan luon­nol­li­ses­ti enem­män vas­tuu­ta myös si­sä­pe­lis­sä, kun taas Rau­mal­la roo­li­ni vaih­te­lee, en­kä pää­se niin usein lyö­mään, Toi­vo­nen ker­too.

Siep­pa­rin on etu­ken­täl­lä ol­les­sa ol­ta­va tark­ka­na tu­le­vien lyön­tien kans­sa, ja toi­saal­ta pi­tää ol­la val­mis re­a­goi­maan ly­hyi­siin kään­töi­hin ja luk­ka­rin heit­toi­hin. Juu­ri nämä asi­at vie­hät­tä­vät Toi­vos­ta, joka ku­vai­lee it­se­ään päh­kä­hul­luk­si.

– Pe­la­sin ihan en­sin siep­pa­ri­na ja sen jäl­keen lin­jas­sa, mut­ta lo­pul­ta mi­nut is­tu­tet­tiin siep­pa­rik­si. Sii­nä pi­tää ot­taa vas­taan ko­via pal­lo­ja, mut­ta nau­tin sii­tä, kun mu­ka­na on koko ajan pie­ni vaa­ran tun­tu, Toi­vo­nen nau­raa.

Tämä kesä on Toi­vo­sel­le poik­keuk­sel­li­nen mo­nel­la ta­paa. Uu­den so­pi­muk­sen li­säk­si edes­sä on en­sim­mäi­nen vuo­si il­man tois­ta pää­la­jia, sil­lä rin­get­te sai tal­ven myö­tä jää­dä pe­sä­pal­lon tiel­tä. Vii­mei­nen vuo­si ju­ni­o­reis­sa tuot­ti Lu­kon B-rin­get­te­jouk­ku­ees­sa Suo­men mes­ta­ruu­den.

– Tie­sin jo en­nen kau­den al­kua, et­tä rin­get­te saa jää­dä. Sain su­pe­riin so­pi­muk­sen, mikä tie­si sitä, et­tä mi­nun oli pak­ko lo­pet­taa. Mi­nul­la saat­toi pa­him­mil­laan ol­la kah­det tai kol­met tree­nit päi­väs­sä, ja olin ajoit­tain to­del­la vä­sy­nyt.

Kes­kit­ty­mi­nen on nyt täy­sin pe­sä­pal­los­sa. Jo ai­em­min Toi­vo­nen on la­jin pa­ris­sa pääs­syt sekä B-tyt­tö­jen et­tä Yk­kös­pe­sik­sen Itä–Län­si-ot­te­luun sekä voit­ta­nut kak­si mi­ta­lia Jys­keen B-tyt­tö­jen kans­sa. Ta­voit­teet ovat kor­ke­al­la tä­nä­kin vuon­na, mut­ta kat­seet on myös suun­nat­tu pi­dem­mäl­le tu­le­vai­suu­teen.

– Ha­lu­an täl­lä kau­del­la mur­tau­tua kun­nol­la Fe­ran ko­koon­pa­noon ja oli­si­han se hie­noa jos­kus tu­le­vai­suu­des­sa voit­taa ai­kuis­ten Suo­men mes­ta­ruus, Toi­vo­nen päät­tää.