Pasi Rein / STT

Val­men­ta­ja Tero Pit­kä­mä­ki ar­vi­oi Oli­ver He­lan­de­rin EM-prons­sin mer­kit­tä­väk­si eri­tyi­ses­ti jat­kon kan­nal­ta. Saa­vu­tuk­sen ar­voa ko­ros­taa vie­lä se, et­tä He­lan­der si­suun­tui on­nis­tu­nee­seen heit­toon ää­rim­mäi­sen vai­ke­as­sa ti­lan­tees­sa.

He­lan­der uh­ka­si jää­dä 11:nnek­si, kun hän läh­ti rat­kai­se­vaan kol­man­nen kier­rok­sen heit­toon­sa. Sii­nä pai­nees­sa hän sai ai­kaan kau­den par­haan ja uran­sa kuu­den­nek­si par­haan tu­lok­sen 85,75.

– Oli­ve­ril­le on sel­väs­ti tul­lut ru­tii­nia heit­tä­mi­seen, kun pys­tyy tuol­lai­ses­sa pai­kas­sa te­ke­mään eh­jän suo­ri­tuk­sen, Pit­kä­mä­ki to­te­si.

– Alus­sa hän yrit­ti ha­kea isoa laa­kia ja heit­to meni vä­hän yliy­rit­tä­mi­sek­si. Tuli myös huo­no­ja ir­ro­tuk­sia kei­hääs­tä, kun vä­li­ne ei tah­to­nut py­syä kä­des­sä. Sen ta­kia kei­häs läh­ti myös huo­noon asen­toon.

He­lan­de­rin kol­mas heit­to oli hyvä, mut­tei täy­so­su­ma.

– Yk­si sit­ten on­nis­tui ok, ja Oli­ver sai kai­rat­tua tu­lok­sen riit­tä­vil­le mi­toil­le, Pit­kä­mä­ki jat­koi.

Pit­kä­mä­ki näki He­lan­de­rin kil­pai­lus­sa tu­lok­sen li­säk­si pal­jon muu­ta hy­vää, vaik­ka kil­pai­lu al­koi to­del­la vai­ke­as­ti tu­lok­sel­la 77,65 ja vie­lä pa­hem­min epä­on­nis­tu­neel­la hei­tol­la.

– Näyt­ti sil­lä ta­val­la hy­väl­tä, et­tei Oli­ver mil­lään ta­val­la pu­ser­ta­nut tai jän­nit­tä­nyt. Te­ke­mi­nen meni oi­ke­aan suun­taan, mut­ta hän ei saa­nut asi­oi­ta heti lok­sah­ta­maan koh­dil­leen, Pit­kä­mä­ki per­ka­si kil­pai­lua.

He­lan­de­rin ta­voit­teet ovat edel­leen kor­ke­am­mal­le. Hän kut­sui it­se mi­ta­li­aan "vain prons­sik­si".

– Täs­sä on ai­kaa vie­lä hin­ka­ta pro­ses­sia koh­dil­leen koh­ti Pa­rii­sia, Pit­kä­mä­ki huo­maut­ti.

– Pi­tää saa­da kil­pai­lu­ti­lan­ne vie­lä pa­rem­min hal­tuun, en­kä epäi­le, et­tei­kö on­nis­tui­si. Sit­ten Oli­ver voi tais­tel­la Pa­rii­sis­sa kirk­kaam­mis­ta mi­ta­leis­ta.

Vuon­na 2007 maa­il­man­mes­ta­ruu­den saa­vut­ta­nut Pit­kä­mä­ki ker­toi ole­van­sa kil­pai­lu­ti­lan­tees­sa lä­hin­nä tu­ki­hen­ki­lön roo­lis­sa

– Py­rin sa­man tyy­li­seen toi­min­taan kuin Han­nu Kan­gas oli mi­nun val­men­ta­ja­na. En hir­ve­äs­ti jau­ha asi­oi­ta ki­san ai­ka­na.

– Ur­hei­li­jan pi­tää täs­sä vai­hees­sa it­se­kin tie­tää, mil­lais­ta oma te­ke­mi­nen on. Py­rin sii­hen, et­ten an­na ur­hei­li­jal­le pai­nei­ta, ja olen tu­ke­na, vaik­ka me­ni­si huo­nos­ti­kin.

Val­men­ta­ja­na Pit­kä­mä­ki ko­kee kil­pai­lu­ti­lan­teen pit­käl­ti sa­man­lai­se­na kuin ai­koi­naan ur­hei­li­ja­na.

– Jän­nit­tää. Vä­hän sa­man­lai­nen fii­lis tu­lee kuin it­sel­lä oli ki­sois­sa. Ei tämä ole kau­ka­na sii­tä, Pit­kä­mä­ki va­kuut­ti.

Me­ne­tyk­sen het­ki on pal­kit­se­va.

– Hie­nol­ta tun­tuu, kun pys­tyy aut­ta­maan ur­hei­li­jaa saa­vut­ta­maan ta­voit­teen­sa. Kyl­lä se pal­kit­see, kun toi­nen on­nis­tuu, Pit­kä­mä­ki ker­toi.