”Kyllä viljely vielä elättää”
Pauli Uusi-Kilponen
Eurajokilainen maanviljelijä Tero Tuominen sanoo, että maata viljelemällä voi yhä elää Suomessa.
Hän ei toki kiistä kustannusten nousua eikä tukipolitiikan ja ulkomaisen kilpailun tuomia haasteita.
– Pitää vain tulla enemmän onnistumisia kuin epäonnistumisia. Lisäksi tarvitaan tarkkaa kustannusten seurantaa ja tuotantopanosten harkittua käyttöä, Tero Tuominen lohkaisee.
Hän ei halua puhua viljellyistä hehtaareista. Sen verran satoa kuitenkin tulee, että hän kykenee viljelemään tilaansa päätoimisesti.
Viljelijöitä ovat viime vuosina rasittaneet kohonneet kustannukset, joita ei ole kyetty siirtämään hintoihin. Myöskään tukipolitiikka ei ole edesauttanut taloudenpitoa.
– Riskit ovat toki kasvaneet, koska kilpailemme tuotteillamme yhä enemmän globaaleilla markkinoilla, Tuominen sanoo.
Hän haluaa kuitenkin muistuttaa, ettei valittaminen vie eteenpäin, vaan pitää ottaa koppi hyvistä neuvoista ja viedä ne käytäntöön.
Tuomisen resepti menestykseen on yksinkertainen: huolellinen perustyö ja osaaminen tuovat onnistumisia.
Tuomisen omien tietojen ja osaamisen päivittämisessä auttoi merkittävästi viljelijöiden kesken harrastama pienryhmätoiminta.
– Jaoimme avoimesti kokemuksia ja vinkkejä. Itse sain ryhmän toiminnasta paljon apua, Tuominen vakuuttaa.
Hän kehottaa käyttämään myös ulkopuolista arvioitsijaa omaan työhönsä.
– Helposti käy niin, että omiin käytänteisiin ja toimintatapoihin sokeutuu. Ulkopuolinen voi nähdä paremmin, mitä omassa työssä ja toiminnassa voi parantaa.
Hänen viljelee syysvehnää ja syysruista sekä kevätvehnää, ohraa ja kauraa. Tilan historiassa on viljelty myös herneitä ja öljykasveja.
– Viljalajikkeiden lisäksi meillä kasvaa maisemakasveja ja maanparannusnurmea, Tuominen lisää.
Kevätviljojen kasvua haittasi tänä keväänä lämmin ja lähes sateeton sää. Myöhemmin kesällä tilannetta paransivat monet sateet ja lämpimät ilmat.
– Sateet tulivat hyvään aikaan. Oman arvioni mukaan sadosta voi tulla jopa keskimääräistä parempi, Tuominen painottaa.
Samaan hengenvetoon hän huomauttaa, ettei loppukesästä saisi enää tulla rankkoja sateita. Näin siksi etteivät viljat lakoontuisi ja korjuuolosuhteet säilyisivät hyvänä.
Hänen mukaansa viime syksyn kehnot olosuhteet heikentävät syysviljojen satoa jopa ylivuotisesti.
– Viime syksynä pellot olivat hyvin märkiä ja sitten tuli aikaisin pakkasia. Joskus kasvu jatkuu jopa loka- ja marraskuulle asti. Nyt olosuhteet lopettivat kasvun aikaisin. Se vaikuttaa syysviljasatoon, sanoo Tuominen.
Hän mukaansa viime syksyllä on vaikutusta myös ensi vuoteen asti. Koska kasvukausi oli ajallisesti lyhyt, juuristo ja olkimassa jäivät pieneksi. Maan kuohkeuskin kärsii, jolloin vesi ei läpäise maaperää niin kuin otollisissa olosuhteissa.
