Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Eu­ra­jo­ki­lai­nen maan­vil­je­li­jä Tero Tuo­mi­nen sa­noo, et­tä maa­ta vil­je­le­mäl­lä voi yhä elää Suo­mes­sa.

Hän ei toki kiis­tä kus­tan­nus­ten nou­sua ei­kä tu­ki­po­li­tii­kan ja ul­ko­mai­sen kil­pai­lun tuo­mia haas­tei­ta.

– Pi­tää vain tul­la enem­män on­nis­tu­mi­sia kuin epä­on­nis­tu­mi­sia. Li­säk­si tar­vi­taan tark­kaa kus­tan­nus­ten seu­ran­taa ja tuo­tan­to­pa­nos­ten har­kit­tua käyt­töä, Tero Tuo­mi­nen loh­kai­see.

Hän ei ha­lua pu­hua vil­jel­lyis­tä heh­taa­reis­ta. Sen ver­ran sa­toa kui­ten­kin tu­lee, et­tä hän ky­ke­nee vil­je­le­mään ti­laan­sa pää­toi­mi­ses­ti.

Vil­je­li­jöi­tä ovat vii­me vuo­si­na ra­sit­ta­neet ko­hon­neet kus­tan­nuk­set, joi­ta ei ole ky­et­ty siir­tä­mään hin­toi­hin. Myös­kään tu­ki­po­li­tiik­ka ei ole ede­saut­ta­nut ta­lou­den­pi­toa.

– Ris­kit ovat toki kas­va­neet, kos­ka kil­pai­lem­me tuot­teil­lam­me yhä enem­män glo­baa­leil­la mark­ki­noil­la, Tuo­mi­nen sa­noo.

Hän ha­lu­aa kui­ten­kin muis­tut­taa, et­tei va­lit­ta­mi­nen vie eteen­päin, vaan pi­tää ot­taa kop­pi hy­vis­tä neu­vois­ta ja vie­dä ne käy­tän­töön.

Tuo­mi­sen re­sep­ti me­nes­tyk­seen on yk­sin­ker­tai­nen: huo­lel­li­nen pe­rus­työ ja osaa­mi­nen tuo­vat on­nis­tu­mi­sia.

Tuo­mi­sen omien tie­to­jen ja osaa­mi­sen päi­vit­tä­mi­ses­sä aut­toi mer­kit­tä­väs­ti vil­je­li­jöi­den kes­ken har­ras­ta­ma pien­ryh­mä­toi­min­ta.

– Ja­oim­me avoi­mes­ti ko­ke­muk­sia ja vink­ke­jä. It­se sain ryh­män toi­min­nas­ta pal­jon apua, Tuo­mi­nen va­kuut­taa.

Hän ke­hot­taa käyt­tä­mään myös ul­ko­puo­lis­ta ar­vi­oit­si­jaa omaan työ­hön­sä.

– Hel­pos­ti käy niin, et­tä omiin käy­tän­tei­siin ja toi­min­ta­ta­poi­hin so­keu­tuu. Ul­ko­puo­li­nen voi näh­dä pa­rem­min, mitä omas­sa työs­sä ja toi­min­nas­sa voi pa­ran­taa.

Hä­nen vil­je­lee syys­veh­nää ja syys­ruis­ta sekä ke­vät­veh­nää, oh­raa ja kau­raa. Ti­lan his­to­ri­as­sa on vil­jel­ty myös her­nei­tä ja öl­jy­kas­ve­ja.

– Vil­ja­la­jik­kei­den li­säk­si meil­lä kas­vaa mai­se­ma­kas­ve­ja ja maan­pa­ran­nus­nur­mea, Tuo­mi­nen li­sää.

Ke­vät­vil­jo­jen kas­vua hait­ta­si tänä ke­vää­nä läm­min ja lä­hes sa­tee­ton sää. Myö­hem­min ke­säl­lä ti­lan­net­ta pa­ran­si­vat mo­net sa­teet ja läm­pi­mät il­mat.

– Sa­teet tu­li­vat hy­vään ai­kaan. Oman ar­vi­o­ni mu­kaan sa­dos­ta voi tul­la jopa kes­ki­mää­räis­tä pa­rem­pi, Tuo­mi­nen pai­not­taa.

Sa­maan hen­gen­ve­toon hän huo­maut­taa, et­tei lop­pu­ke­säs­tä sai­si enää tul­la rank­ko­ja sa­tei­ta. Näin sik­si et­tei­vät vil­jat la­koon­tui­si ja kor­juu­o­lo­suh­teet säi­lyi­si­vät hy­vä­nä.

Hä­nen mu­kaan­sa vii­me syk­syn keh­not olo­suh­teet hei­ken­tä­vät syys­vil­jo­jen sa­toa jopa yli­vuo­ti­ses­ti.

– Vii­me syk­sy­nä pel­lot oli­vat hy­vin mär­kiä ja sit­ten tuli ai­kai­sin pak­ka­sia. Jos­kus kas­vu jat­kuu jopa loka- ja mar­ras­kuul­le as­ti. Nyt olo­suh­teet lo­pet­ti­vat kas­vun ai­kai­sin. Se vai­kut­taa syys­vil­ja­sa­toon, sa­noo Tuo­mi­nen.

Hän mu­kaan­sa vii­me syk­syl­lä on vai­ku­tus­ta myös en­si vuo­teen as­ti. Kos­ka kas­vu­kau­si oli ajal­li­ses­ti ly­hyt, juu­ris­to ja ol­ki­mas­sa jäi­vät pie­nek­si. Maan kuoh­keus­kin kär­sii, jol­loin vesi ei lä­päi­se maa­pe­rää niin kuin otol­li­sis­sa olo­suh­teis­sa.