Merimetsojen suihin miljoona kiloa kalaa sadassa päivässä
Ammattikalastaminen on koko ajan vaikeampaa.
Pauli Uusi-Kilponen
Kalakantojen väheneminen länsirannikolla on tosiasia, jota ei juuri kiistetä. Sen sijaan kiistaa käydään siitä, mikä tilanteeseen on johtanut.
Kalastuksen ammattilaiset ja harrastajat ovat varsin yksimielisiä: runsas merimetsokanta on saaliin vähenemisen keskeisin pääsyy.
Esimerkiksi Rauman Järviluodossa elää yli 30 000 yksilön yhdyskunta.
Kannan runsastumiseen vaikuttaa muun muassa se, että merimetso on rauhoitettu.
– Kanta on niin runsas, ettei sitä kyetä merkittävästi vähentämään edes metsästämällä. Ainoana vaihtoehtona pidän munien rikkomista ja pesien hajottamista, sanoo ammattikalastaja Jarno Aaltonen.
Hän laskee merimetsojen vaikutusta kalakantojen vähenemiseen Rauman edustalla yleisesti vallalla olevalla kaavalla. Eli merimetsopariskunta ja kaksi poikasta tarvitseva 150 kiloa kalaa 100 päivässä saadakseen poikaset lentokuntoon. Lisäksi merimetso käyttää ravinnokseen kalaa puoli kiloa päivässä.
Kun hän kertoo kalankulutuksen merimetsojen määrällä, syntyy hurja luku: miljoona kiloa kalaa sadassa päivässä!
– Kun tuo kalamäärä on verotettu merimetsojen suihin jo parikymmentä vuotta, tietää seuraukset. Kalakannat ovat Uudenkaupungin ja Porin välisellä merialueella vähentyneet rajusti, Aaltonen painottaa.
Hän kertoo yhden esimerkin siitä, miten merimetsot toimivat ja tekevät tuhoa kalanistutuksille.
– Kun olimme saaneet poikaset Eurajokeen, merimetsot odottivat isoina parvina tarjoilua.
Aaltonen laskee, että viiden viime vuoden aikana hänen ahvensaaliinsa ovat vähentyneet 40 prosenttia vuodessa. Nyt tilanne on se, ettei ahventa kannata enää pyydystää.
– Pitää laskea valtava määrä verkkoja, että pyydyksiin tarttuisi edes muutama ahven. Ei sellainen kalastus ammattimaisesti kannata missään nimessä, Aaltonen harmittelee.
Hän laskee nykyisin ahvenverkkoja vain muutaman kerran koko kesän aikana. Aikaisemmin hän teki sen 2-4 kertaa viikossa.
Aaltonen sanoo suoraan, ettei perinteinen kalastaminen enää elätä häntä. Leivänjatkeeksi pitää tehdä muita hommia.
Hänen mukaansa ahvenet ovat myös muuttaneet käyttäytymistään.
– Kun niillä ennen oli tietyt paikat ja tavat, niin ahvenia löytyy ihan uusista paikoista, kuten rantakaislikoista tai uimassa yksilöinä, kun ne ennen elivät lähinnä parvissa. Tähän on syynä juuri merimetsojen tehokas kalastus. Ahvenilla tuollainen tapa on suojautumiskeino.
Luonnonkalan vähäisyys näkyy myös hinnassa. Ahvenista voidaan pyytää yli 30 euroa kilo. Saatavuuden niukkuus määrää hinnan.
– Mulle tulee jatkuvasti kyselyitä ja joudun vastaamaan, että sorry, ei ole ahventa, eikä juuri muutakaan luonnonkalaa, Aaltonen toteaa.
Kun suomalaista kalaa ei ole, täyttyvät tiskit norjalaisesta lohesta, virolaisesta kuhasta ja ahvenista.
– Norjan lohen hinta on sekin noussut, Aaltonen laskee.
Hän painottaa, ettei hän tässä ole se suurin häviäjä, vaan ne asiakkaat, jotka haluaisivat syödä lähivesiltä pyydystettyä luonnonkalaa.
Viranomaiset tiedostavat hyvin tilanteen, mutta ainakaan toistaiseksi ei saatu aikaan päätöksiä.
– Ongelma on siinäkin, että kalatilannetta arvioidaan koko Selkämeren alueelta. Paikallisia olosuhteisia ei siinä huomioida, Aaltonen sanoo.
Päätösten tekemistä vaikeuttavat myös viranomaisten kiistelyt. Selkeä näkemystä tilanteesta ei ole, vaan he ovat jakautuneet ainakin kahteen eri leiriin.
– Kalastajille ei ole myöskään korvattu saaliiden menetyksiä. Korvausta pitäisi saada, jos suojelupäätökset heikentävät elinkeinon harjoittamista.
Tilastot kertovat
vain osatotuuden
Tilastot kertovat merimetsojen vaikutuksesta kalakantoihin vain osatotuuden. Muun maussa Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Outi Heikinheimo on todennut, että merimetsojen vaikutukset kalakantoihin on korkeintaan kymmenen prosentin luokkaa.
Hän on myös todennut, ettei ole havaittu kalakannoissa muutosta ennen merimetsojen yleistymistä Selkämerellä ja yleistymisen jälkeen.
Ruotsalaistutkija Sture Hansson on puolestaan todennut, että silakan, turskan ja kilohailin kantoihin hylkeillä ja merimetsoilla on vaikutusta. Rannikoilla vaikutus on suurempi ahventen, haukien, siian ja kuhan kantoihin. Näillä alueilla hylkeiden ja merimetsojen vaikutus voi olla suurempi kuin ihmisen kalastama saalis.
Tällaista kinastelua voidaan käydä loputtomiin. Osaltaan ristikkäisiin näkemykset vaikuttavat siihen, että asiaan vähemmän vihkiytyneitten poliitikkojen päätökset venyvät.
Se tilastoista todentuu, että merimetsot ovat siirtyneet Perämereltä Selkämeren rannikoille. Ilmiö näkyy muun muassa Järviluodon yhdyskunnan lintukannan runsastumisena.
Merimetsot pyydystävät tuon puolen kilon päivätarpeensa lähivesillä. Lähivesillä kalakannat voivat vähentyä radikaalistikin, mutta koko Selkämerta koskevissa tilastoissa se ei näy.
Sellaisia luotettavia tilastoja ei ole saatavilla, joista selviäisi esimerkiksi se, miten Järviluodon merimetsoyhdyskunta vaikuttaa kalakantoihin lähivesillä.
Aina voidaan myös selittää kalakantojen vähentymistä Rauman edustalla muilla syillä, kuten kalakantojen luonnollisella vaihtelulla, meriolosuhteiden muutoksella ja liiallisella kalastuksella