Samu Vah­te­ris­to

Jää­ti­lan­ne poh­joi­ses­sa saa­ris­tos­sa on pu­hut­ta­nut alu­een mök­ki­läi­siä koko tal­ven. Pit­käs­tä ai­kaa pit­kä ja kyl­mä tal­vi on pi­tä­nyt jäät vah­voi­na ja mah­dol­lis­ta­nut liik­ku­mi­sen mön­ki­jöil­lä ja ras­kaam­mal­la­kin ka­lus­tol­la. Sa­maan ai­kaan Ol­ki­luo­don uu­si lai­to­syk­sik­kö on käy­nyt en­sim­mäi­sen tal­ven täy­sil­lä ja sen vai­ku­tuk­sia seu­ra­taan tar­kas­ti.

– Tämä pak­kas­jak­so pie­nen läm­pi­mäm­män kau­den jäl­keen on taas vah­vis­ta­nut jäät niin, et­tä kul­ke­maan kyl­lä pää­see, kun on va­ro­vai­nen. Kai­ra on sel­lai­nen ka­ve­ri, et­tä an­taa kum­mas­ti tur­val­li­suut­ta ja luot­toa, sa­noo Ko­van­kyn­nen saa­res­sa mö­kil­lään sään­nöl­li­ses­ti käy­vä Kai Liuk­ko.

Ol­ki­luo­don ydin­voi­ma­lai­tok­set käyt­tä­vät me­ri­vet­tä jääh­dy­tyk­seen ja sa­mal­la lä­pi­me­ne­vä vesi läm­pe­nee. Van­hem­mat ydin­voi­ma­lai­to­syk­si­köt käyt­tä­vät yh­teen­sä noin 60 kuu­ti­o­ta se­kun­nis­sa jääh­dy­tys­vet­tä. Uu­si OL3 käyt­tää yk­si­nään suun­nil­leen sa­man ver­ran jääh­dy­tys­vet­tä.

Mat­kal­la imu­puo­lel­ta Ol­ki­luo­don­ve­del­tä lai­tos­ten ete­lä­puo­lel­ta läpi voi­ma­lai­tos­ten vesi läm­pe­ää OL3 yva-se­los­tus­ra­por­tin mu­kaan noin 10–13 as­tet­ta.

Jääh­dy­tys­ve­si pur­kau­tuu Ol­ki­luo­don län­si­puo­lel­le, jos­sa sen tal­vi­sin su­la­na pi­tä­mä alue vaih­te­lee pak­ka­sis­ta ja tuu­lis­ta riip­pu­en muu­ta­mas­ta ne­li­ö­ki­lo­met­ris­tä noin kah­teen­kym­me­neen ne­li­ö­ki­lo­met­riin.

Liu­kon mu­kaan OL3 on muut­ta­nut jää­ti­lan­net­ta eri­tyi­ses­ti län­si­pääs­sä, Nou­si­ai­sen saa­ren tun­tu­mas­sa.

– Sel­lai­nen tun­tu­ma on, et­tä vir­tauk­set oli­si siel­lä pääs­sä voi­mis­tu­neet. Jää­tä oli siel­lä 10–15 sent­tiä, toi­saal­ta Ol­ki­luo­don­ve­del­lä on jää­tä jopa 40 sent­tiä, mikä kes­täi­si jo au­tol­la ajon.

Pa­hin­ta jääl­lä­kul­ki­jal­le on se, kun me­ren­pin­ta nou­see. Täl­löin li­sään­ty­vä ve­si­mää­rä tu­lee län­nes­tä ja saat­taa ol­la muu­ta­man as­teen läm­pi­mäm­pää kuin ran­nas­sa.

– Ve­den­pin­nan kor­keut­ta tu­lee seu­rat­tua tar­kas­ti. Sil­loin kun vesi nou­see, se syö jää­tä al­haal­ta­päin ja ka­peis­sa sun­teis­sa saa ol­la kyl­lä va­ro­vai­nen. Vaik­ka pin­nal­ta näyt­tää ta­sai­sel­ta, niin al­haal­ta jää saat­taa ol­la hu­ven­nut jo ohu­ek­si, Liuk­ko va­roit­taa.

Vaik­ka van­han sa­non­nan mu­kaan kah­den sen­tin jää kes­tää pilk­ki­jän ja vii­den sen­tin jää ih­mi­sen, niin jääl­lä ei voi ol­la lii­an va­ro­vai­nen. Mön­ki­jöi­tä jääl­lä liik­kuu pal­jon, ja nii­den pai­no on jo sa­to­ja ki­lo­ja.

– Syk­syi­sin, kun ve­det al­ka­vat jää­tyä, men­nään en­sin kä­vel­len. Vas­ta sit­ten, kun jää on tar­peek­si vah­vaa, us­kal­taa mön­ki­jän ot­taa al­le.