Mar­ko Lep­pä­nen

Nuo­ri ja ah­ke­ra rau­ma­lais­läh­töi­nen opis­ke­li­ja Kat­ja Lep­pä­kos­ki aut­toi 1990-lu­vun al­ku­puo­lel­la Fes­ti­von Timo Ka­ti­laa muun mu­as­sa kä­si­oh­jel­mis­sa, te­o­se­sit­te­lyis­sä ja li­pun­myyn­nis­sä. Vaik­ka Lep­pä­kos­ki oli har­ras­ta­nut in­to­hi­moi­ses­ti mu­siik­kia koko nuo­ruu­den, hän tie­si, et­tä työ­u­raa sii­tä ei ur­ke­ni­si.

– En ol­lut tar­peek­si lah­ja­kas muu­si­kok­si, en­kä tar­peek­si in­no­kas har­joit­te­li­ja­kaan. Tyk­kään teh­dä juu­ri tuol­lais­ta no­pe­a­tem­pois­ta työ­tä kuin sil­loin Fes­ti­von yh­tey­des­sä, Lep­pä­kos­ki ker­too.

Se on kan­ta­nut pit­käl­le. Lep­pä­kos­ki on toi­mi­nut mer­kit­tä­vis­sä kult­tuu­ri­a­lan teh­tä­vis­sä, ku­ten Pori Jaz­zien, Hel­sin­gin Mu­siik­ki­ta­lon, Kult­tuu­ri­teh­das Kor­jaa­mon ja vii­mek­si Tu­run Lo­go­mon toi­mi­tus­joh­ta­ja­na.

Lep­pä­kos­ken mu­siik­ki­tai­dot hi­ou­tui­vat muun mu­as­sa Tar­von­saa­ren kou­lun mu­siik­ki­luo­kal­la ja Rau­man poi­ka­soit­to­kun­nas­sa.

– Rau­man mu­siik­kie­lä­mä oli yl­lät­tä­vän vil­kas­ta jo 1980-lu­vul­la. Tyt­tö­bän­dim­me Ir­to­nu­me­ro keik­kai­li ym­pä­ri Suo­mea.

Lep­pä­kos­ki kävi pe­rus­kou­lun Ly­se­os­sa, mut­ta hän kir­joit­ti yli­op­pi­laak­si Uo­ti­lan­rin­teen lu­ki­os­ta. Kun suu­rin osa kou­lu­ka­ve­reis­ta läh­ti opis­ke­le­maan Tur­kuun, hän suun­ta­si Jy­väs­ky­län yli­o­pis­toon mu­siik­ki­tie­teen pa­riin.

– Sain Jy­väs­ky­lään kort­te­ja, et­tä mitä sin­ne Lap­piin kuu­luu, Lep­pä­kos­ki nau­rah­taa.

Pe­rä­ti 15 vuo­den ajan­jak­so Pori Jaz­zin pa­ris­sa oli to­del­li­nen kult­tuu­ri­a­lan kor­ke­a­kou­lu.

– Kun me­nin Mu­siik­ki­ta­loon klas­si­sen mu­sii­kin pa­riin 2012, ku­vit­te­lin tie­tä­vä­ni ai­ka pal­jon ih­mis­ten joh­ta­mi­ses­ta. Jäyk­kään ja by­rok­raat­ti­seen maa­il­maan hyp­pää­mi­nen ot­ti kui­ten­kin ai­kan­sa.

Lep­pä­kos­ki aloit­ti Tu­run Lo­go­mon toi­mi­tus­joh­ta­ja­na vii­me vuo­den maa­lis­kuus­sa. Lo­go­mon kun­ni­an­hi­moi­se­na ta­voit­tee­na on ol­la Eu­roo­pan pa­ras ta­pah­tu­ma­ta­lo vuon­na 2025.

Lep­pä­kos­ki us­koo ta­pah­tu­ma-alan tu­le­vai­suu­teen, vaik­ka ih­mis­ten ta­lou­del­li­nen ti­lan­ne ja soh­van kou­kut­ta­va ve­to­voi­ma ovat­kin vah­vo­ja ”vas­tus­ta­jia”.

– Koko mu­siik­ki­bis­nes on ai­ka po­la­ri­soi­tu­nut­ta. Isot ja tun­ne­tut ni­met ve­tä­vät ja toi­saal­ta mar­gi­naa­li­mu­sii­kil­la- ja pro­jek­teil­la on oma ylei­sön­sä, mut­ta kes­ki­kas­tis­sa nä­kee hii­pu­mis­ta.

– Paik­ka pi­tää an­sai­ta ai­na uu­del­leen, ja jo­kai­nen vuo­si al­kaa alus­ta. Ih­mi­set ovat en­tis­tä tar­kem­pia, et­tä mi­hin he ra­han­sa lait­ta­vat.

Lep­pä­kos­ken van­hem­mat hank­ki­vat ai­ka­naan Eu­ra­jo­el­ta mö­kin, joka on edel­leen su­vun ah­ke­ras­sa käy­tös­sä. Van­han Rau­ma ja var­sin­kin sen kä­si­työ­liik­keet ja kirp­pa­rit ovat las­ten suo­sik­ke­ja.

Kun Lep­pä­kos­ki oli per­hei­neen viet­tä­mäs­sä jou­lua Rau­mal­la, he lei­kit­te­li­vät sis­kon kans­sa aja­tuk­sel­la elä­ke­päi­vis­tä Rau­man mai­se­mis­sa.

– Mie­tim­me, et­tä löy­tyi­si­kö Van­has­ta Rau­mas­ta joku kiva puu­ta­lo kimp­pa-asu­mi­seen. Jär­jes­tet­täi­siin sin­ne sel­lai­nen van­ho­jen se­tien ja tä­tien pu­na­vii­ni­ker­ho.