Poliisi saa vuosittain tietoonsa noin 500 ympäristörikosta – se on vain osa kokonaisuudesta, ja harvoin teosta rangaistaan
Saimi Juutinen / STT
Ympäristörikoksia tulee vuosittain Suomessa tietoon sadoittain, mutta siitä huolimatta niiden arvioidaan jäävän suurelta osin piiloon.
Keskusrikospoliisin (KRP) rikosteknisen laboratorion tutkija Tuukka Mäkelä kertoo STT:lle, että ympäristörikoksia tulee vuosittain poliisin tietoon noin 450–550. Mäkelän mukaan ympäristörikokset ovat kuitenkin suurimmilta osin piilorikollisuutta, jotka eivät kantaudu poliisille.
Suomessa tyypillinen ympäristörikos on Mäkelän mukaan jäterikos. Yritys tai henkilö saattaa esimerkiksi kipata jätettä luvattomille paikoille tai kuljettaa ulkomaille. Jätettä valuu virtoina erityisesti globaaliin etelään. Poliisin tietoon tulee myös tapauksia, joissa kemikaalia ja polttoaineita on joutunut veteen.
Poliisin mukaan Suomen ympäristörikollisuus on kasvanut vauhdilla 2000-luvun alusta saakka. Se on taloudelliselta tuottavuudeltaan jo maailman kolmanneksi suurin rikoslaji, kirjoittaa KRP:n rikostekninen laboratorio heinäkuussa julkaistussa blogikirjoituksessa. Mäkelän mukaan etenkään kansainvälisesti ei ymmärretä, miten merkittävistä rikoksista ympäristörikoksissa on kyse.
Poliisin määritelmän mukaan ympäristörikoksilla tarkoitetaan tekoja, jotka vahingoittavat ja vaarantavat ympäristöä, luonnonvaroja ja kasvi- tai eläinkuntaa.
Rikosepäilyjä tulee myös muun muassa Tullin ja Rajavartiolaitoksen tietoon.
Maailmalla tyypillisiä ympäristörikoksia ovat salametsästykset ja laittomat hakkuut, Mäkelä kertoo. Niitä tapahtuu kuitenkin myös Suomessa.
Suomen luonnonsuojeluliitolle (SLL) tulevat vinkit liittyvät useimmiten jätteiden dumppaamiseen ja luvattomiin luonnonmetsien hakkuisiin, kertoo liiton toiminnanjohtaja Tapani Veistola STT:lle. Jonkin verran SLL saa myös vinkkejä salametsästyksestä.
– Ääritapauksissa joku on vinkannut meille lehtijutun, jossa joku on tunnustanut itse ampuneensa suden ja joutunut lopulta sen vuoksi käräjille, Veistola kertoo.
Keskusrikospoliisin mukaan Suomessa ympäristörikosten taloudellinen hyöty voi olla satojatuhansia euroja. Hyötyä saadaan esimerkiksi välttämällä suuria jätteidenkäsittelymaksuja.
Ympäristörikollisuus koskettaa Mäkelän mukaan kaikkia viimeistään siinä vaiheessa, kun ennallistamis- ja torjumiskustannukset tulevat yhteiskunnan maksettavaksi.
– Jos ympäristöarvot eivät ole se, mikä herättää tunteita, niin sitten se, kun uusien maiden vaihtaminen tapahtuu veronmaksajan kukkarosta.
Pilattua ympäristöä ei kuitenkaan aina ole mahdollista saattaa entiseen tilaansa, Mäkelä huomauttaa.
Osittain ympäristörikollisuus voi Mäkelän mukaan johtua ihmisten ajattelemattomuudesta tai vanhoista asenteista.
– Aiemmin saatettiin ajatella, että tuuli hoitaa, Mäkelä sanoo.
– Se (ajattelemattomuus) voi olla vaan sitä, että kaikenlaista tavaraa kertyy omalle pihalle tai jonkun yrityksen tontille, ja tavara ajan saatossa muuttuu jätteeksi.
Suurimmat ympäristörikokset tapahtuvat osana yritystoimintaa, KRP:n blogissa kirjoitetaan.
– Kiinni jäämisen pieni riski ja merkittävä taloudellinen hyöty tekevät ympäristörikoksista houkuttelevia.
Esimerkiksi ympäristön turmelemisesta tuomitaan käytännössä yleisesti päiväsakkoja tai harvoin ehdollista vankeutta, kirjoitetaan poliisin viime vuoden ympäristörikoskatsauksessa.
Myös Veistola pitää ongelmallisena, että ympäristörikollisuus on rikollisuutta, josta harvoin seuraa sanktioita. Esimerkiksi metsärikoksilla saatu taloudellinen voitto voi olla suurempi kuin mahdollinen rangaistus.
– Joskus naurettiin, että yleensä ympäristörikos ei tule ilmi, ja jos tulee ilmi, sitä ei tutkita, jos tutkitaan, siitä ei syytetä, jos syytetään, tuomio on lievä eikä syyttäjä saa siihen muutosta, Veistola luettelee.
Veistola ehdottaa, että poliisilla voisi olla myös oma ympäristöyksikkö ympäristörikosten vähentämiseksi.
Myös lainsäädäntöä ja rikoksien rangaistavuutta pitäisi Veistolan mukaan kehittää sellaiseksi, että poliisi tutkisi jatkossa ympäristörikoksia painavammilla rikosnimikkeillä.
KRP kertoo blogissaan kehittävänsä asiantuntijuutta ympäristörikosten tutkinnassa. Keskusrikospoliisi käynnisti viime kesänä kaksi vuotta kestävän koulutus- ja kehittämisprojektin, jonka on tarkoitus vahvistaa esimerkiksi ympäristörikosnäytteenoton osaamista.
Suomen naapurimaiden tilanteesta vähiten tietoa on saatu Venäjän ympäristörikollisuudesta, kerrotaan ympäristörikoskatsauksessa.
Venäjän ympäristö- ja luonnonvararikokset ovat katsauksen mukaan esimerkiksi niin sanottuja metsävarkauksia tai uhanalaisten suurpetojen metsästystä.
Ruotsissa tilastoidaan vuosittain noin 4 000–6 000 ympäristörikosta, katsauksessa kirjoitetaan. Se on huomattavasti enemmän kuin Suomessa, mutta tilastojen eroja selittävät myös lainsäädäntöjen erot.
– Ruotsissa valvontaviranomaisella on muun muassa lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa poliisille kaikki rikosepäilyt toisin kuin Suomessa.