Tui­ja Saa­ri­nen

Kun 3-vuo­ti­as vi­hi­koi­ra Tors­ti pää­see ”ha­jul­le”, sen hän­tä nou­see ta­val­lis­ta­kin enem­män pys­tyyn. Se har­joit­te­lee vii­kot­tain omis­ta­jan­sa, rau­ma­lai­sen An­ni Vä­li­mä­en kans­sa ka­don­neen et­sin­tää Sa­ta­kun­nan Pe­las­tus­koi­rat ry:n ryh­mis­sä. Yk­si Tors­tin kou­lu­tuk­sen haas­teis­ta on, et­tä sil­tä puut­tuu ro­tu­tyy­pil­li­ses­ti tyys­tin miel­lyt­tä­mi­sen­ha­lu. Mo­ti­vaa­tio on var­mis­tet­tu kui­ten­kin hy­väl­lä palk­kauk­sel­la.

– Ruo­an kans­sa pär­jää ai­ka pit­käl­le, nau­rah­taa Vä­li­mä­ki.

Sa­ta­kun­nan alu­eel­la toi­mii kol­me pe­las­tus­koi­ra­yh­dis­tys­tä, jois­sa on yh­teen­sä 17 vi­ra­no­mais­tar­kas­tet­tua koi­raa. Vi­ra­no­mais­tar­kas­te­tut koi­rat voi­vat oh­jaa­ji­neen osal­lis­tua ka­don­neen hen­ki­lön et­sin­töi­hin vi­ra­no­mais­ten apu­na. Ne ovat lä­päis­seet vaa­dit­ta­vat pe­las­tus­koi­ra­ko­keet.

Tors­ti vas­ta opet­te­lee, sa­moin kuin koh­ta 3 vuot­ta täyt­tä­vä rot­t­wei­ler Rida, jon­ka omis­ta­ja on rau­ma­lai­nen Lin­nea Ös­ter­man. Toi­sin kuin Tors­tia, Ri­daa mo­ti­voi­vat le­lut ja leik­ki.

– Jos se saa va­li­ta na­min tai pal­lon vä­lil­lä, se va­lit­see pal­lon, to­te­aa Ös­ter­man.

Vii­me vuon­na et­sin­tä- tai val­mius­hä­ly­tys va­paa­eh­toi­sil­le tuli Sa­ta­kun­nan alu­eel­la kuu­si ker­taa. Vuon­na 2022 hä­ly­tyk­siä oli 16. Toi­min­taa koor­di­noi val­ta­kun­nal­li­ses­ti Va­paa­eh­toi­nen pe­las­tus­pal­ve­lu eli Va­pe­pa, jon­ka alai­suu­des­sa yh­dis­tyk­set toi­mi­vat. Se saa puo­les­taan kut­sun vi­ra­no­mai­sil­ta.

Vaik­ka Rida ei vie­lä ole­kaan saa­nut vi­ra­no­mais­pä­te­vyyt­tä, kuu­luu Ös­ter­man hä­ly­tys­ryh­mään hen­ki­lö­jä­se­ne­nä. Se tar­koit­taa sitä, et­tä hän voi toi­mia esi­mer­kik­si apuoh­jaa­ja­na jon­kun toi­sen koi­ral­le ja pe­rin­tei­sis­sä et­sin­tä­par­ti­o­teh­tä­vis­sä.

Ös­ter­man löy­si pe­las­tus­koi­ra­toi­min­nan et­sies­sään so­pi­vaa har­ras­tus­ta ener­gi­sel­le koi­ral­leen.

– Ri­dal­la on vir­taa tosi pal­jon ei­kä sii­tä oli­si vain soh­van­läm­mit­tä­jäk­si.

Oman koi­ran tun­te­mus on kai­ken a ja o.

– En­sin­nä­kin on tie­det­tä­vä, mis­tä oma koi­ra mo­ti­voi­tuu niin pal­jon, et­tä se an­taa kaik­ken­sa teh­tä­vän suo­rit­taak­seen. Toi­sek­seen on osat­ta­va lu­kea koi­raa ja sen re­ak­ti­oi­ta, jot­ka ovat yk­si­löl­li­siä, to­te­aa Sa­ta­kun­nan Pe­las­tus­koi­rat ry:n pu­heen­joh­ta­ja San­na Puon­ti.

– Re­ak­tio saat­taa ol­la esi­mer­kik­si kor­van hei­lah­dus, ne­nän nos­to tai hän­nän asen­non muu­tos, hy­vin pie­ni­ä­kin asi­oi­ta. Toi­saal­ta yh­tä tär­ke­ää on, et­tä koi­ra osaa lu­kea oh­jaa­jan­sa vies­te­jä.

Koi­raa har­joi­te­taan sekä il­ma­vai­nun et­tä maa­vai­nun käy­tös­sä. Maa­vai­nu tar­koit­taa sitä, et­tä koi­ra ope­te­taan et­si­mään ih­mi­sen ha­jua maas­ta. Il­ma­vai­nus­sa koi­ra kul­kee nenä yl­hääl­lä ja skan­naa tuu­les­ta ih­mi­sen ha­jua. Esi­ne-et­sin­tä­har­joi­tuk­ses­sa alu­eel­le pii­lo­te­taan esi­nei­tä. Esi­ne voi ol­la esi­mer­kik­si tu­li­tik­ku­ra­sia, sil­mä­la­si­ko­te­lo tai suk­ka.

Pen­nun kou­lu­tuk­ses­sa aloi­te­taan et­sin­tä muu­ta­mas­ta met­ris­tä.

– Oh­jaa­ja pääs­tää pen­nun, ja siel­lä odot­taa joku ai­van iha­na ih­mi­nen, jol­ta pen­tu saa le­lun tai hel­lit­te­lyä, jon­kin pal­kin­non. Sit­ten etäi­syyt­tä kas­va­te­taan. Koi­ral­le kaik­ki on ki­vaa leik­kiä, to­te­aa Puon­ti.

Pe­las­tus­koi­ra­toi­min­ta on ryh­mä­työ­tä. Koi­ra ja sen oh­jaa­ja muo­dos­ta­vat niin kut­su­tun koi­ra­kon. Et­sin­nöis­sä mu­kaan liit­tyy apuoh­jaa­ja, joka lu­kee kart­taa. Har­joi­tuk­sis­sa tar­vi­taan li­säk­si maa­li­mie­hiä eli et­sit­tä­viä.

Kun koi­ra löy­tää ih­mi­sen, se il­mai­see sen joko hauk­ku­mal­la tai vie­mäl­lä oh­jaa­jal­le kau­la­pan­taan­sa kiin­ni­te­tyn rul­lan ja joh­dat­ta­mal­la oh­jaa­jan ih­mi­sen luo.

Koi­rien kans­sa har­joi­tel­laan sääs­sä kuin sääs­sä. Ös­ter­man muis­te­lee Rau­man Kol­las­sa, met­sä­a­lu­eel­la jär­jes­tet­tyä har­joi­tus­ta, jos­sa tree­nat­tiin koi­ran re­a­goin­tia.

– Olin maa­li­mies ja ma­ka­sin 45 mi­nuut­tia kuu­sen al­la. Sil­loin vie­lä sa­toi kaa­ta­mal­la.

Hä­ly­tys­ti­lan­teis­sa on olen­nais­ta var­mis­taa se, et­tei et­si­jäs­tä tule et­sit­tä­vää.

– Pi­tää osa­ta huo­leh­tia it­ses­tään ja va­ra­ta esi­mer­kik­si tar­vit­se­man­sa lääk­keet mu­kaan. Li­säk­si pi­tää osa­ta pai­kan­taa it­sen­sä kar­tal­ta, ja mu­ka­na pi­tää tie­tys­ti ol­la la­dat­tu pu­he­lin, to­te­aa Puon­ti.

Kos­ka ky­sees­sä on va­paa­eh­tois­työ, ei vel­voi­tet­ta läh­teä hä­ly­tyk­seen ole. Jon­kin­lai­sen kuit­tauk­sen Va­pe­pa kui­ten­kin ha­lu­aa kut­suun­sa.

Usein ka­to­a­mi­set ta­pah­tu­vat yöl­lä ja pi­me­äs­sä.

– Ti­las­to­tie­toa mi­nul­la ei ole, mut­ta yleen­sä ai­na kun suun­nit­te­lee me­ne­vän­sä soh­val­le ja kää­riy­ty­vän­sä pei­ton al­le ja sa­taa vet­tä, niin saat­taa ol­la, et­tä Va­pe­pa kut­suu, nau­rah­taa Puon­ti.

Li­sä­tie­toa: www. sa­ta­kun­nan­pe­las­tus­koi­rat.com