Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Eu­ra­jo­ke­lai­nen Esa Ka­res is­tuu ko­ti­pi­hal­la trak­to­rin kau­has­sa ja tut­kai­lee ke­väi­sen mär­kää pi­ha­maa­ta.

Vil­je­li­jä­u­ran­sa vai­kein sa­to­kau­si on jo ta­ka­na ja kat­se tiu­kas­ti tu­le­vas­sa. Pe­rik­si ei pidä an­taa, kuu­luu hä­nen mot­ton­sa.

– Kyl­lä us­ko maan­vil­je­lyyn pi­tää säi­lyt­tää, hän to­te­aa ja ker­too kät­tä pi­dem­pää us­kon vah­vis­ta­mi­sek­si.

Kau­ra me­nee kau­pak­si, ei­kä hin­ta­kaan ole hul­lum­pi.

– Sak­sa­lai­nen myl­lä­ri on val­mis mak­sa­maan puh­taas­ta suo­ma­lai­ses­ta kau­ras­ta. Sil­lä on hyvä mai­ne laa­duk­kaa­na vil­ja­na, sa­noo Ka­res.

Hä­nen mu­kaan­sa kau­ran kan­nat­ta­vuut­ta pa­ran­taa vä­häi­set kul­je­tus­kus­tan­nuk­set. Vil­ja vie­dään Rau­man sa­ta­mas­ta ul­ko­maan­mark­ki­noil­le.

Kus­tan­nuk­sia alen­taa myös sal­li­tuk­si tul­lut kas­vin­suo­je­lu­ai­ne gly­so­faat­ti, jota voi­daan nyt käyt­tää pel­loil­la rik­ka­ruo­ho­jen to­ru­mi­seen. Il­man sitä rik­ka­ruo­ho­jen kit­ke­mi­seen oli­si tar­vit­tu mies­tä ja trak­to­ria.

Ka­res har­mit­te­lee, et­tä vii­me syk­sy­nä maan­muok­kaus jäi te­ke­mät­tä huo­no­jen ke­lien ta­kia. Myös syys­kyl­vöt on­nis­tui­vat hei­kos­ti.

– Nyt tuo muok­kaus pi­tää teh­dä, kun­han ke­lit sal­li­vat

Esa Ka­rek­sel­la on vil­jel­tä­vää sata heh­taa­ria. Puo­let pel­lois­ta on omaa ja puo­let vuok­ra­mai­ta. Noin kol­mi­sen­kym­men­tä heh­taa­ria on muu­ta kuin vil­jaa, lä­hin­nä juu­rek­sia.

Ka­res muis­te­lee vii­me sa­to­kaut­ta mur­heel­li­sin mie­lin. Se oli hä­nen vii­si­tois­ta­vuo­ti­sen vil­je­li­jä­u­ran­sa huo­noin.

Sato jäi hei­kok­si ja mär­kä keli teki kor­juu­työn vai­ke­ak­si, ajoit­tain jopa mah­dot­to­mak­si.

Mo­nen vil­je­li­jän oli pak­ko jät­tää osa vil­jas­ta pel­lol­le mä­tä­ne­mään. Tuon kai­ken pääl­le tu­li­vat vie­lä mo­nin­ker­tais­tu­neet lan­noit­tei­den hin­nat ja en­nä­tyk­sel­li­sen kal­liit polt­to­ai­neet. Moni vil­je­li­jä miet­ti alan vaih­toa.

– Kyl­lä mi­nul­la­kin oli CV suun­nit­teil­la, Ka­res tun­nus­taa.

Esa Ka­res vil­je­lee pää­toi­mi­ses­ti. Li­sä­tie­nes­te­jä tu­lee tien­pi­dos­ta ja ko­neu­ra­koin­nis­ta. Hä­nel­lä on myös 30 heh­taa­ria met­sää hä­tä­va­ra­na.

– Maan­vil­je­li­jöi­den on ihan pak­ko ra­ken­taa si­vu­e­lin­kei­no­ja. Il­man nii­tä on hy­vin vai­kea pär­jä­tä, Ka­res las­kee.

Hän tun­nus­taa re­hel­li­ses­ti, et­tei hän vält­tä­mät­tä kan­nus­ta lap­si­aan jat­ka­maan ti­laa. Sen ver­ran hu­te­ral­la poh­jal­la kan­nat­ta­vuus on.

– Toi­ses­sa vaa­ka­ku­pis­sa pai­naa sit­ten tämä elä­män­muo­to. Maan­vil­je­lys ei ole sen har­joit­ta­jal­le vain tapa an­sai­ta elan­to­aan. Kyl­lä se on enem­män.

Ka­res toi­mii myös vil­je­li­jöi­den etu­jär­jes­tös­sä MTK:ssa Eu­ra­jo­en alu­een pu­heen­joh­ta­ja­na. Hä­nel­lä on­kin luot­ta­mus­toi­men­sa an­si­os­ta hyvä nä­ke­mys alas­ta eten­kin ete­läi­ses­sä Sa­ta­kun­nas­sa.