Ylen Aki Forsman ei tunnista yhtiöön kohdistuvaa kritiikkiä
Pauli Uusi-Kilponen
Raumalaislähtöinen Ylen tuottaja Aki Forsman on hämmentynyt Ylen sisällöistä ja koulutuksista käytävästä keskustelusta.
– En tunnista tätä kritiikkiä. En ole kohdannut mitään sellaista, mitä kriittisissä puheenvuoroissa esitetään, Aki Forsman sanoo.
Häneltä kysytään toistuvasti hänen omaa mielipidettään kritiikistä.
– Käsitykseni mukaan on paljon väärinymmärrystä, joko tahatonta tai tahallista ja jotkut käyttävät koulutusta poliittisena lyömäaseenaan.
Aki Forsman työskentelee tuottajana hankintaosastolla, joka hankkii tuotantoyhtiöiltä Ylen ohjelmapolitiikkaan sopivia sisältöjä ja tuottaa ne.
Forsman osallistui eniten kohua herättäneeseen DEI-koulutukseen.
Kirjainyhdistelmän muodostuu sanoista diversity (monimuotoisuus), equity (yhdenvertaisuus) ja inclusion (osallisuus).
– Valitsin lukuisista koulutuksista DEI:n ihan mielenkiinnosta. Osallistuminen oli vapaaehtoista toisin kuin jotkut ovat väittäneet.
Muun muassa Yle X:ssä työskennellyt Lloyd Libiso väitti niitä pakollisiksi Ivan Puopolon podcastissa.
– Minusta koulutuksessa oli paljon ajatuksiani avartavaa sisältöä.
– Miten suhtautua muunsukupuolisiin ja yleensäkin ihmisten erilaisuuteen? Miten toimia niin, ettei loukkaa heitä ihan vain tietämättömyyttään?
Forsmanin mukaan koulutus antoi eväitä oman työn hoitamiseen turvallisesti.
Joidenkin mielestä koulutus tekee ohjelmantekijät varovaisiksi ja luo itsesensuurin ilmapiirin. Muun muassa Lloyd Libiso väittää, että jostain aiheista ei saisi enää puhua ja tehdä sisältöä humoristiseen sävyyn.
Kyse on muun muassa vammaisista ja sokeista.
Vielä parin vuosikymmenen takaa löytyy paljon sisältöjä, joissa huumorin keinoin loukataan avoimesti romaneja, saamelaisia, homoja ja naisia.
– -Mistä tahansa voi vitsailla valmiissa maailmassa, mutta kun näin ei ole, sanoo Forsman.
Kolumnisti Sanna Ukkola näkee koulutuksen ohjaavan sisältöjä asenteelliseen suuntaan ja tietyn ilmapiirin mukaisiksi.
– Riippumattomaan vapaaseen journalismiin ei kuulu tällaiset Yhdysvalloista tuotavat woke-jutut, sanoi Libiso Ivan Puopolon podcastissa.
Laki määrittää Yleisradion tehtäviä. Ylessä moniarvoisuus määritellään perusarvoksi. Muun muassa sukupuolta, ikää, alkuperää, kieltä uskontoa, vakaumusta, terveydentilaa, vammaisuutta ja muuta henkilön ominaisuutta ei pidä tuoda esiin asiankuulumattomasti tai halventavasti.
Muun muassa tämän perusarvon toteuttamiseen DEI-koulutus antaa eväitä.
Moniarvoisuutta, yhdenvertaisuutta ja osallisuutta Ylen painottaa myös henkilöstöpolitiikassaan.
Tämä ei ole mitenkään ainutlaatuista. Jo pitkään Yhdysvalloissa suuryritykset muun muassa teknologia-alalla ovat pyrkineet siihen, että työntekijöitä tulisi eri kulttuureista ja muista eri lähtökohdista. Samalla pyritään kaikin keinoin työyhteisössä tasavertaisuuteen ja osallisuuteen.
Koulutuksen myönteisestä vaikutuksesta ollaan montaa mieltä.
– Kilpailu osaavasta väestä kiristyy koko ajan. Yle ei voi kilpailla palkoilla. Houkuttavuus on tehtävä muilla keinoin, Forsman muistuttaa.
Yhä enemmän ihmiset arvostavat sitä, että voivat työpaikalla toteuttaa itseään, tulla kuulluiksi ja vaikuttaa oman työhönsä.
Eduskunnan puhemies Jussi Halla-aho (ps.) väitti Ylen sisältöjä vihervasemmistolaisesti virittyneiksi. Myös perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra arvostelee Yleä puolueellisuudesta.
– Itse en näe minkäänlaista poliittista painotteisuutta suuntaan tai toiseen. Tämä on kyllä aika vieras väite minulle, Forsman sanoo.
Hän muistuttaa, että Ylessä on monta toimitusta ja monta kanavaa (12 kanavaa radiot mukaan lukien), ja hän puhuu oman tehtävänsä näkökulmasta.
Alkuvuodesta julkaistun Ylen Norstatilla teettämän tutkimuksen mukaan Ylen uutiset ovat Suomen luotetuimmat. 84 prosenttia tutkimukseen osallistuneista suomalaisista on tätä mieltä. Aiemmin tehdyssä eurooppalaisten yleisradioiden tutkimuksessa Yle nousi niin ikään ykköseksi.
Jos luotettavuutta ei voikaan tutkimustulosten valossa arvostella, niin yli puolen miljardin euron vuosimenoja pitää kriittisesti tarkastella.
– Hankepuolelta voin sanoa, että tulos on huippua, jos lähtökohdaksi otetaan käytetty raha ja saavutettu katsojamäärä, puolustaa Forsman.
Yle käyttää vuosittain noin 70 miljoonaa euroa talon ulkopuolisiin ostoihin. Merkittävä osa tästä rahasta menee kotimaiseen draamatuotantoon ja kulttuuriin.