San­na Ran­ta­nen

Ke­sä­päi­vä­nä rau­ma­lais­kah­vi­lan kel­la­ris­sa ko­koon­tuu ”Lös­si”.

Pai­kal­la ovat esi­mer­kik­si Pek­ka Lan­ki­nen, Jou­ko Haa­po­ja, Kyös­ti Pärs­si­nen, Han­nu Sa­lo­val­ta, Kari Pork­ka, Vesa Veik­ko­la, Mat­ti Pur­si­hei­mo ja Pek­ka Ran­ta­nen.

Haa­po­ja on saa­pu­nut Kot­kas­ta, Pärs­si­nen Hel­sin­gis­tä, Sa­lo­val­ta lä­hes­tul­koon suo­raan Sam­bi­as­ta, jos­sa ai­koi­naan työs­ken­te­li.

– Edes vuo­si­kau­det Af­ri­kas­sa ei­vät erot­ta­neet po­ru­kas­ta, Sa­lo­val­ta ker­too.

80 vuo­den ikä lä­hes­tyy, mut­ta yh­tei­nen ajan­viet­to on kai­kil­le yhä tär­ke­ää.

1990-lu­vul­la Veik­ko­la ku­va­si lös­si­läis­ten ys­tä­vyyt­tä to­de­ten, et­tä jos joku po­ru­kas­ta koh­taa toi­sen me­rel­lä ve­neil­les­sään, ei tu­li­si mie­leen­kään ajaa ohi.

– Se on edel­leen tot­ta, Veik­ko­la vah­vis­taa.

66 vuot­ta sit­ten kou­lu­mat­kois­ta al­kun­sa saa­nee­seen Lös­siin liit­tyi vuo­sien mit­taan muu­ta­mia mui­ta vaik­ka­pa yh­teis­ten har­ras­tus­ten kaut­ta tai Rau­man Ly­se­on kou­lun­pen­kil­tä.

Tänä päi­vä­nä Lös­siin kuu­lu­vat yh­tä lail­la puo­li­sot sekä lap­set, ”toi­sen pol­ven lös­si­läi­set”.

Yh­des­sä on ja­et­tu ju­han­nuk­set, uu­det vuo­det, it­se­näi­syys­päi­vät ja ve­net­si­a­lai­set.

Yhä ko­koon­nu­taan vuo­sit­tain jou­lu­rau­han ju­lis­tuk­seen Rau­man to­ril­la.

Joka jou­lui­sis­sa yh­teis­ku­vis­sa nä­kyy ajan­ku­lu niin las­ten kas­vus­sa kuin ai­kuis­ten pu­keu­tu­mi­ses­sa.

Yh­tei­set tra­di­ti­ot ei­vät kui­ten­kaan ole yh­des­sä­py­sy­mi­sen syy, vaan seu­raus.

Ajat ja ai­ka ajoin myös tra­di­ti­ot muut­tu­vat. Sil­ti ys­tä­vyys py­syy.

Mikä on näin ison po­ru­kan har­vi­nai­sen pit­kän ys­tä­vyy­den sa­lai­suus?

– Tämä on vel­jeyt­tä, to­te­aa Pur­si­hei­mo, mui­den nyö­ky­tel­les­sä.

Asi­aa voi kat­soa toi­sin­kin. Lös­si­läi­siä kun ei­vät yh­dis­tä per­he­suh­tei­den kal­tai­set si­tou­muk­set.

– Me vain ha­lu­am­me viet­tää ai­kaa yh­des­sä, nä­kee Veik­ko­la.

Lös­siin on ai­na mah­tu­nut eri­lai­sia nä­ke­myk­siä.

– Jo­kai­nen hy­väk­sy­tään sel­lai­se­na, kuin on, oman­lai­se­naan, pai­not­taa Ran­ta­nen.

Ta­sa­ver­tai­suus on tär­ke­ää.

– Meis­tä ku­kaan ei ole po­ru­kan joh­ta­ja, Veik­ko­la huo­maut­taa.

Työ­a­si­at ei­vät lös­si­läis­ten ys­tä­vyy­teen kuu­lu, kuin myös­kään po­li­tiik­ka, joka ja­kaa mie­li­pi­tei­tä.

– Olem­me so­pi­neet, et­tem­me puhu po­li­tii­kas­ta, ker­too Lan­ki­nen.

– Mut­ta maa­il­man lai­tam­me ta­va­tes­sam­me jär­jes­tyk­seen, to­te­aa Veik­ko­la.

Koos­sa­pi­tä­vää lii­maa on eri­lais­ten ih­mis­ten po­ru­kas­ta haas­ta­va löy­tää.

– Jo­kin sa­man­mie­li­syys meis­sä kui­ten­kin on, Veik­ko­la poh­tii.

Jouko Haapoja on ollut osa Lössiä aivan alusta asti. Nuoruudessa Haapoja hommasi Helsinki-suhteillaan Lössille omat Lössi-paidat. Hänen äitinsä ompeli Lössille omat takit ja teki esiintymisvaatteita lössiläisten muodostamalle bändille – joka on ollut koossa kauemmin kuin Rolling Stones. Haapoja on ollut pisimpään pois Raumalta, mutta Rauma ei poistu hänestä, eikä hän Lössistä kulumallakaan. ”Kaikkien näiden muualla vietettyjen vuosikymmenten jälkeenkin kehun edelleen kaikkialla, että elämäni hienointa aikaa ovat olleet lapsuus- ja nuoruusvuodet Raumalla, kaikkein eniten juuri tämän kaveriporukan vuoksi. Lössi on ensimmäinen, Rauma tulee toisena. Raumalla minulle on rakasta muun muassa meri. Se on ollut lähellä aina myös asuessani muualla,” Haapoja kertoo.

Sanna Rantanen

Taus­ta Rau­man Ly­se­os­sa on yh­tei­nen, mut­ta nuo­ruu­den op­pi­lai­tos ei se­li­tä yh­des­sä­py­sy­mis­tä.

Muu­ta­kin yh­teis­tä taus­taa löy­tyy.

– Ku­ten lau­la­mi­nen, mu­siik­ki ja ko­ri­pal­lo, lu­et­te­lee Pork­ka.

Kai­kil­la ei kui­ten­kaan ole lau­lu­ään­tä tai ko­ri­pal­lo­pi­tuut­ta.

– Mi­nua, Jok­kea ja Kös­siä yh­dis­ti tei­ni­kun­ta­toi­min­ta, taus­toit­taa Ran­ta­nen vii­ta­ten Haa­po­jaan ja Pärs­si­seen sekä ny­kyi­siä op­pi­las­kun­tia edel­tä­nei­siin op­pi­las­jär­jes­töi­hin.

Lös­sin si­säl­lä pie­nem­mis­tä po­ru­kois­ta löy­tyy uu­dem­pi­a­kin yh­tei­siä asi­oi­ta.

Yh­det ovat omis­ta­neet yh­tei­sen mö­kin, tois­ten jo­ka­vuo­ti­nen pe­rin­ne on naut­tia kes­ke­nään Os­ka­rin­lei­ket­tä eri ra­vin­to­lois­sa.

Pie­nem­pien Lös­si-ko­koon­pa­no­jen omat ju­tut ei­vät syn­ny­tä ky­räi­le­viä syy­tök­siä kup­pi­kun­tai­suu­des­ta – tämä ys­tä­vyys on va­paa­ta.

Rau­ma on luo­nut otol­li­sen maa­pe­rän lös­si­läis­ten ys­tä­vyy­del­le.

Pie­ni kau­pun­ki ja yk­si kou­lu mah­dol­lis­ti­vat sen, et­tä po­jat eri taus­tois­ta löy­si­vät toi­sen­sa.

– Jos oli­sin kas­va­nut Hel­sin­gis­sä, oli­sin omal­la per­he­taus­tal­la­ni asu­nut kai Kal­li­os­sa ja tun­te­nut po­ruk­kaa vain niil­tä kul­mil­ta. Rau­mal­la su­lau­duim­me yh­teen. Minä ky­läi­lin "her­ras­vä­en" luo­na ja hei­dän lap­sen­sa meil­lä, poh­tii Pärs­si­nen.

– Meil­lä ei ol­lut ha­ju­a­kaan mis­tään luok­ka­e­rois­ta, al­le­vii­vaa Haa­po­ja.

Ka­ve­rei­den van­hem­pien kans­sa vie­tet­tiin ai­kaa ja hei­tä kut­sut­tiin lem­pi­ni­mil­lä. Ovet oli­vat kai­kil­le au­ki.

– Tun­sim­me hy­vin tois­tem­me van­hem­mat, Sa­lo­val­ta ker­too.

– Ja van­hem­pam­me pi­ti­vät täs­tä ka­ve­ri­po­ru­kas­ta, li­sää Pur­si­hei­mo.

Yk­si ys­tä­vyy­den sa­lai­sen re­sep­tin ai­ne­so­sa kuu­luu kes­kus­te­lus­sa sel­ke­äs­ti: yh­tei­nen, oman­lai­sen­sa huu­mo­ri.

– Jos sitä huu­mo­ria har­joit­taa jon­kun vie­raan kans­sa, voi men­nä vä­hän met­sään, nau­raa Lan­ki­nen.

Pork­ka täy­den­tää, pil­ke sil­mä­kul­mas­sa lös­si­läi­sel­lä huu­mo­ril­la vit­sail­len.

– Näi­den höl­mö­jen jou­kos­sa on hyvä ol­la, kun on ker­ran it­se­kin höl­mö.

Ju­tun kir­joit­ta­ja on toi­sen pol­ven lös­si­läi­nen, joka haas­tat­te­li Lös­sin ydin­jä­se­niä vii­mek­si kol­mi­sen­kym­men­tä vuot­ta sit­ten. Tuol­loin ju­tun jul­kai­si Suo­men van­hin kou­lu­leh­ti, vuo­des­ta 1895 al­ka­en il­mes­ty­nyt Rau­man Ly­se­on IN­TO.

Lue li­sää ot­tei­ta Lös­sin taus­tois­ta ja nuo­ruu­den ede­sot­ta­muk­sis­ta esi­mer­kik­si Rau­man Ly­se­on alum­niyh­dis­tyk­sen ko­ti­si­vuil­ta op­pi­lai­tok­sen 120-vuo­tis­his­to­rii­kis­ta osoit­tees­ta http://www.rau­man­ly­se­on­se­ni­o­rit.fi/his­to­ria/ly­seo_120v.pdf tai Sa­ta­kun­nan Viik­ko -leh­des­sä jul­kais­tus­ta Mat­ti Pur­si­hei­mon ko­lum­nis­ta.