Ter­hi Ri­o­lo Uu­si­vaa­ra / STT

En­ti­nen kan­sa­ne­dus­ta­ja, so­si­aa­li­neu­vos An­te­ro Lauk­ka­nen (kd.) on kuol­lut. Kris­til­lis­de­mok­raat­ti­nen edus­kun­ta­ryh­mä vä­lit­ti asi­as­ta vies­tin me­di­al­le omais­ten pyyn­nös­tä.

Lauk­ka­nen kuo­li per­jan­tain vas­tai­se­na yö­nä ko­to­naan Es­poos­sa va­ka­van mo­to­neu­ro­ni­sai­rau­den ALS:n vuok­si. Hän oli 66-vuo­ti­as.

Lauk­ka­nen toi­mi kris­til­lis­de­mok­raat­tien kan­sa­ne­dus­ta­ja­na vuo­si­na 2015–2023 ja Es­poon kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na vuo­si­na 2001–2023.

Ke­säl­lä 2022 hän ker­toi ALS-di­ag­noo­sis­taan ei­kä aset­tu­nut eh­dol­le enää ke­vään 2023 vaa­leis­sa.

Lauk­ka­nen pu­hui kan­sa­ne­dus­ta­ja­na pal­jon eri­tyi­ses­ti vä­hä­va­rais­ten puo­les­ta. Vii­mei­sel­lä ky­se­ly­tun­nil­laan maa­lis­kuus­sa 2023 hän sa­noi kan­ta­van­sa huol­ta eri­tyi­ses­ti ruo­ka-apua an­ta­vis­ta yh­dis­tyk­sis­tä.

– Vii­me yö­nä me­ne­tin yö­u­ne­ni, kun mie­tin, et­tä mi­ten ih­mees­sä tämä edus­kun­ta ai­koo pär­jä­tä il­man mi­nua. Mi­ten ih­mees­sä kaik­ki Suo­men köy­hät saa­vat tääl­lä ää­nen­sä kuu­lu­viin? Jo­ten minä lai­tan us­ko­ni tei­hin. Ple­a­se, pi­tä­kää huo­li niis­tä, jot­ka ei­vät pys­ty it­ses­tään pi­tä­mään huol­ta, Lauk­ka­nen sa­noi tuol­loin.

ALS on ete­ne­vä mo­to­neu­ro­ni­tau­ti, joka rap­peut­taa li­has­ten toi­min­taa oh­jaa­via lii­ke­her­mo­so­lu­ja. Sai­raus ete­nee hy­vin yk­si­löl­li­ses­ti. Li­has­tau­ti­lii­ton mu­kaan Suo­mes­sa tau­tia sai­ras­taa noin 450–500 ih­mis­tä.

Puolueen luottoihminen

Kris­til­lis­de­mok­raat­tien pu­heen­joh­ta­ja, maa- ja met­sä­ta­lous­mi­nis­te­ri Sari Es­sa­yah sa­noi STT:lle edus­kun­nas­sa, et­tä hä­nel­lä on pääl­lim­mäi­se­nä mie­les­sä suu­ri kii­tol­li­suus Lauk­ka­sen koko elä­mäs­tä.

– Hän pon­nis­ti vaa­ti­mat­to­mis­ta olo­suh­teis­ta kan­sa­ne­dus­ta­jak­si ja oli sel­lai­nen puo­lu­een luot­toih­mi­nen, Es­sa­yah sa­noi.

– Omis­ta taus­tois­taan joh­tu­en hän ym­mär­si hy­vin vä­hä­o­sais­ten elä­mää. Hän oli it­se ko­ke­nut lama-ajan yrit­tä­jä­nä kon­kurs­sin ja me­ne­tyk­set sitä kaut­ta. Mut­ta hän näki, et­tä ih­mi­sis­sä tär­kein­tä on se jo­kai­sen ih­mi­sen ar­vo ja jo­kai­sen ih­mi­sen per­soo­na.

Es­sa­yah muis­te­lee Lauk­ka­sen tin­ki­mä­tön­tä työ­mo­raa­lia mut­ta myös nau­rua.

– An­te­ro osa­si omal­la per­soo­nal­laan tuo­da ai­na myös ti­lan­tei­siin mu­kaan huu­mo­ria, jol­la mon­ta ker­taa näis­tä po­li­tii­kan eh­kä jän­nit­tei­sis­tä­kin ky­sy­myk­sis­tä pääs­tiin eteen­päin. An­te­ron nau­run ja huu­mo­rin­ta­jun var­mas­ti tääl­lä ta­los­sa kaik­ki muis­ta­vat.

Es­sa­yah sa­noo, et­tä Lauk­ka­sel­la oli val­ta­van suu­ri mer­ki­tys edus­kun­nan raa­mat­tu­työs­sä ja tämä oli myös pi­det­ty ja ky­syt­ty hen­gel­li­nen pu­hu­ja.

– Voi sa­noa, et­tä hän oli sel­lai­nen lä­him­mäi­nen, jota var­mas­ti jo­kai­nen ih­mi­nen toi­voo lä­hel­len­sä.