Kir­si Var­hi­la teki oi­ke­an joh­to­pää­tök­sen ero­tes­saan Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­een joh­ta­jan pai­kal­ta.

Kun alais­ten luot­ta­mus joh­ta­jaan on men­nyt ja hen­ki­lö­suh­teet pa­has­ti tu­leh­tu­neet, edel­ly­tyk­siä vi­ras­sa jat­ka­mi­seen ei ole.

Kun tuo­hon vie­lä li­sä­tään se, et­tei hä­nen joh­ta­mis­ta­pan­sa so­pi­nut ti­lan­tee­seen, jos­sa tar­vi­taan avoin­ta kes­kus­te­lua, laa­jaa eri eh­do­tus­ten kuu­le­mis­ta sekä omien eh­do­tus­ten kriit­tis­tä tar­kas­te­lua, ol­laan um­pi­ku­jas­sa.

Kir­si Var­hi­la osaa asi­oi­den joh­ta­mi­sen. Hän on alan ko­ke­nut ja pä­te­vä am­mat­ti­lai­nen.

Hen­ki­lö­joh­ta­mi­nen muu­tos­ti­lan­tees­sa, jos­sa vie­lä on val­ta­va pai­ne ajaa kus­tan­nuk­sia alas ja ir­ti­sa­noa vä­keä, vaa­di­taan eri­tyis­tä osaa­mis­ta sekä ky­kyä omil­la toi­mil­laan saa­da lä­him­mät alai­set si­tou­tu­maan ta­voit­tei­siin ja kei­noi­hin ta­voit­tei­siin pää­se­mi­sek­si.

Var­hi­la ei ol­lut oi­kea hen­ki­lö täl­lai­sen muu­tok­sen lä­pi­vie­mi­seen. Hyvä ky­sy­mys on se, mis­tä sel­lai­nen hä­nen jäl­keen­sä löy­de­tään.

Var­hi­lan huo­nos­ta hen­ki­lö­joh­ta­mi­ses­ta al­koi kuu­lua pu­hei­ta jo run­sas vuo­si sit­ten. On­gel­mis­ta ker­rot­tiin alu­e­val­tuus­ton jä­se­nil­le, kun­nes tul­tiin pis­tee­seen, jos­sa oli pak­ko sel­vit­tää, mis­tä oi­kein on kyse. Puo­lu­eet­to­man ul­ko­puo­li­sen kon­sult­ti­toi­mis­ton se­li­tyk­sen ti­laa­mi­nen oli hal­li­tuk­sel­ta oi­kea pää­tös.

Sel­vi­tys an­toi in­ho­re­a­lis­ti­sen ku­van sii­tä, mi­ten vai­ke­aan ti­lan­tee­seen oli ajau­dut­tu. Vä­keä oli hei­kon joh­ta­mi­sen ta­kia läh­te­nyt, kiu­saa­mis­ta oli ko­ke­nut joka nel­jäs hal­lin­nos­sa työs­ken­te­le­vä ja kol­me nel­jäs­tä har­kit­si työ­pai­kan vaih­ta­mis­ta.

Lop­pu­ra­por­tis­sa to­det­tiin, et­tä on­gel­mat oli­si kor­jat­ta­vis­sa eli Var­hi­la voi­si jat­kaa teh­tä­väs­sään. Näin toi­voi myös osa hal­li­tuk­sen jä­se­nis­tä ja val­tuu­te­tuis­ta. Alu­e­val­tuus­ton pu­heen­joh­ta­ja An­ne Holm­lund piti va­li­tet­ta­va­na sitä, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lue me­net­tää nyt Var­hi­lan laa­jan ko­ke­muk­sen.

Koh­te­li­aas­ti lau­sut­tu. To­tuus on kui­ten­kin toi­nen.

Pal­jon ker­too myös Var­hi­lan omaa ero­pää­tös­tä vauh­dit­ta­nut eh­do­tus oh­jaus­ryh­mäs­tä, joka oli­si hä­nen tu­ke­naan muu­tos­joh­ta­mi­ses­sa. Hän koki sen pääl­lys­ta­kik­si, joka vah­tii hä­nen te­ke­mi­si­ään. Oh­jaus­ryh­män pe­rus­ta­mi­sen tar­koi­tus oli ai­van päin­vas­tai­nen.

Jos joh­ta­ja ei ha­lua tu­ek­si täl­lais­ta ryh­mää, vaan ha­lu­aa it­se päät­tää asi­ois­ta, ker­too se pal­jon Var­hi­lan joh­ta­mis­fi­lo­so­fi­as­ta. Se on to­den­nä­köi­ses­ti enem­män käs­ke­mis­tä ja kont­rol­loin­tia kuin avoin­ta vuo­ro­vai­ku­tus­ta ja pa­laut­teen vas­taa­not­ta­mis­ta.

Tu­lee Kir­si Var­hi­lan ti­lal­le kuka ta­han­sa, on hän ko­van pai­kan edes­sä. Hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­le syn­ty­nyt vaje on noin 130 mil­joo­naa eroa. Ku­lu­va­na vuon­na pääs­tään to­den­nä­köi­ses­ti nol­la­tu­lok­seen, mut­ta en­si vuon­na pi­täi­si ru­tis­taa ja noin 130 mil­joo­nan ero kiin­ni.

Teh­tä­vä on mah­do­ton. Sen tie­tää jo­kai­nen niin alu­e­val­tuus­tos­sa kuin hal­li­tuk­ses­sa­kin.

Hal­li­tuk­sen va­ra­pu­heen­joh­ta­ja Juha Kor­ke­ao­ja to­te­si Sa­ta­kun­nan Vii­kon haas­tat­te­lus­sa syys­kuus­sa, et­tä Pet­te­ri Or­pon hal­li­tuk­sen lail­la vah­vis­tet­tu vaa­ti­mus ali­jää­mien kiin­ni­ku­ro­mi­sek­si en­si vuo­den lop­puun men­nes­sä, ei on­nis­tu, jos pi­de­tään kiin­ni lain mää­rää­mis­tä teh­tä­vis­tä.

Tois­ta la­kia on ri­kot­ta­va. Täs­sä ta­pauk­ses­sa mars­si­jär­jes­tys on sel­vä: la­ki­sää­tei­set teh­tä­vät hoi­de­taan, ali­jää­mä saa­da jää­dä.

Lain mu­kaan hy­vin­voin­ti­a­lue voi pe­rus­tel­lus­ta syys­tä ha­kea val­ti­ol­ta li­sä­ra­hoi­tus­ta, jos ta­lous ei ole ta­sa­pai­nos­sa en­si vuo­den lop­puun men­nes­sä.

Ke­ra­va on täl­lais­ta li­sä­ra­hoi­tus­ta jo ha­ke­nut, mut­ta sai pa­kit. Sa­mas­sa ti­lan­tees­sa Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­een kans­sa ovat ai­na­kin Ete­lä-Kar­ja­la, Kes­ki-Suo­mi ja Poh­jois-Savo.

Val­ti­on edel­lyt­tää li­sä­ra­hoi­tuk­sen saa­mi­sek­si re­a­lis­tis­ta suun­ni­tel­maa ali­jää­män kat­ta­mi­sek­si. Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la tä­hän on re­a­lis­ti­set mah­dol­li­suu­det.

Li­sä­ra­hoi­tuk­set eh­dot ovat ää­rim­mäi­sen tiu­kat. Läh­tö­koh­ta­na pi­de­tään sitä, et­tä hy­vin­voin­ti­a­lu­een tu­lee teh­dä kaik­ki mah­dol­li­nen, jot­ta ali­jää­mät ka­te­taan mah­dol­li­sim­man no­pe­al­la ai­ka­tau­lul­la.

Jos näin ei ta­pah­du, so­peu­tus­toi­met teh­dään val­ti­on vah­vas­sa oh­jauk­ses­sa. Vii­mei­nen vaih­to­eh­to on alu­ei­den yh­dis­tä­mi­nen. Vii­me­si­jai­sia toi­mia ei ole ai­na­kaan vie­lä har­kin­nas­sa.

Sa­ta­kun­nan hy­vin­voin­ti­a­lu­eel­la luo­taan sii­hen, et­tä di­gi­taa­lis­ten pal­ve­lui­den li­sää­mi­nen alen­taa yhä kus­tan­nuk­sia ja pal­ve­lui­den uu­del­leen jär­jes­tä­mi­nen tuo sääs­tö­jä li­sää.

Esi­mer­kik­si las­ten­suo­je­lu on val­ta­o­sin yk­si­tyis­ten yri­tys­ten hoi­dos­sa, ei­kä alu­eil­la ole ver­tai­lu­koh­tei­ta kus­tan­nuk­sis­ta. Hy­vin­voin­ti­a­lu­een hal­lin­nos­sa on tun­nis­tet­tu on­gel­ma ja sii­hen suun­ni­tel­laan toi­men­pi­tei­tä.

Pau­li Uu­si-Kil­po­nen

Leh­dis­tö­neu­vos, Eu­ra­jo­ki