Rai­ko Häy­ri­nen, Ee­tu Ha­lo­nen / STT

Yk­si suo­ma­lai­sen lau­lu­mu­sii­kin kau­neim­mis­ta ää­nis­tä on vai­en­nut. Ta­pa­ni Kan­sa on kuol­lut 76-vuo­ti­aa­na, vah­vis­taa STT:lle Kan­san puo­li­so Nina af Eneh­jelm.

Hän ker­too, et­tä Kan­sa kuo­li leik­kauk­sen jäl­kei­siin komp­li­kaa­ti­oi­hin ko­ti­kau­pun­kin­sa Kot­kan kes­kus­sai­raa­las­sa tiis­tain vas­tai­se­na yö­nä.

Af Eneh­jel­min mu­kaan Kan­sal­ta oli pois­tet­tu sap­pi­rak­ko. Ar­tis­ti­kon­ka­ri oli ol­lut sai­raa­las­sa vii­kon ajan.

– Hä­net ko­tiu­tet­tiin ei­len. Soi­tin hä­nel­le, ja hän ker­toi ole­van­sa ko­vis­sa ki­vuis­sa ja niin vä­sy­nyt, et­tä hä­nen oli pak­ko le­vä­tä, af Eneh­jelm ker­too.

Yöl­lä Kan­sa oli soit­ta­nut it­sel­leen am­bu­lans­sin.

– He [lää­kä­rit] to­te­si­vat, et­tä hän oli al­ka­nut vuo­taa leik­kauk­sen jäl­jil­tä ver­ta. Hä­net yri­tet­tiin lei­ka­ta uu­del­leen yöl­lä, mut­ta hän me­neh­tyi leik­kauk­seen, af Eneh­jelm ker­too.

Vaik­ka Kan­sa ja af Eneh­jelm asui­vat eri kau­pun­geis­sa, he viet­ti­vät af Eneh­jel­min mu­kaan pal­jon ai­kaa tois­ten­sa luo­na. Hän ker­too asu­van­sa it­se Es­poos­sa.

– Jos em­me ol­leet yh­des­sä, soit­te­lim­me päi­vit­täin. Olin hä­nen lä­hi­o­mai­sen­sa.

Kan­san kuo­le­mas­ta uu­ti­soi ai­em­min Il­ta­leh­ti.

Ta­pa­ni Kan­sa jät­ti jäl­keen­sä yli 50-vuo­ti­sen uran ai­ka­na syn­ty­neen ai­nut­laa­tui­sen mo­ni­puo­li­sen tuo­tan­non.

Jos Ola­vi Vir­ta on suo­ma­lai­sen viih­de­mu­sii­kin kaik­kien ai­ko­jen ää­ni, Ta­pa­ni Kan­sa on mai­nit­ta­va sa­mas­sa virk­kees­sä. Klas­si­sen mu­sii­kin ul­ko­puo­lel­la uran­sa teh­nei­den suo­ma­lais­ten lau­la­jien jou­kos­sa Kan­sa kuu­luu etum­mai­seen ri­viin. Hä­nen lyy­ri­nen ba­ri­to­nin­sa soi täy­te­läi­sen kau­nii­na ja laa­ja-alai­se­na, mut­ta ai­na kul­loin­kin esi­tet­tä­vän mu­sii­kin tyy­lin mu­kai­se­na.

Ar­tis­ti le­vyt­ti 1960–70-lu­vuil­la lu­kui­sia hit­te­jä, ku­ten De­li­lah, Eloi­se, R-a-k-a-s, Äi­din pik­ku­poi­ka ja Ka­la­jo­en hie­kat. Is­kel­män ja po­pin li­säk­si Ta­pa­ni Kan­san ää­ni tai­pui tul­kit­se­maan mo­nia mu­sii­kin­la­je­ja, jaz­zia, tan­go­ja ja klas­sis­ta.

Kan­san ai­ka­lai­nen ja yk­si Suo­men me­nes­ty­neim­mis­tä lau­la­jis­ta, Dan­ny, sa­noo juu­ri "Tap­san" mo­ni­puo­li­suu­den ol­leen hä­nes­sä eri­tyis­tä.

– Hän oli si­kä­li poik­keuk­sel­li­nen tai­tei­li­ja, et­tä hän oli niin laa­ja-alai­nen. Hän ha­lu­si jat­ku­vas­ti laa­jen­taa omaa osaa­mis­taan ke­vy­es­tä mu­sii­kis­ta myös muil­le alu­eil­le, Dan­ny sa­noo STT:lle.

Hän ku­vai­lee, et­tä Kan­sa oli mu­sii­kil­li­ses­ti hy­vin lah­ja­kas ih­mi­nen, joka yrit­ti ke­hit­tää it­ses­tään mah­dol­li­sim­man hy­vän tul­kit­si­jan ja esit­tä­jän. Dan­nyn mu­kaan Kan­sa on­nis­tui täs­sä teh­tä­väs­sä eri­no­mai­ses­ti.

– Ta­pa­ni Kan­sa on yk­si vii­me vuo­si­kym­men­ten eh­dot­to­mas­ti mer­kit­tä­vim­piä tai­tei­li­joi­ta. Hän an­sait­see kai­ken kun­ni­oi­tuk­sen, Dan­ny sa­noo.

Dan­ny, oi­ke­al­ta ni­mel­tään Ilk­ka Lip­sa­nen, ker­too tu­tus­tu­neen­sa Ta­pa­ni Kan­saan 1960-lu­vun lo­pul­la. Kan­san lis­ta­hit­ti De­li­lah oli juu­ri tul­lut ulos.

– Olim­me noi­hin ai­koi­hin jo­ku­sen ai­kaa sa­mas­sa fir­mas­sa eli D-Tuo­tan­nos­sa töis­sä. Kir­ka, Tap­sa ja minä läh­dim­me sit­ten yh­teis­kier­tu­eel­le Lap­piin. Se oli en­sim­mäi­nen kier­tue, jol­la teim­me yh­des­sä töi­tä, Dan­ny ker­too.

Mie­leen on jää­nyt myös vuo­den 2012 Fin­n­hits-kon­sert­ti­kier­tue, jon­ka Kan­sa ja Dan­ny te­ki­vät yh­des­sä Ei­nin, Fre­de­ri­kin ja Vir­ve Ros­tin kans­sa. Dan­ny sa­noo kier­tu­een on­nis­tu­neen hy­vin ja ol­leen ylei­söl­le mie­len­kiin­toi­nen, sil­lä esiin­ty­jil­lä oli niin pal­jon tun­net­tu­ja hit­te­jä.

Myö­hem­pi­nä vuo­si­na Dan­ny ja Kan­sa ei­vät kui­ten­kaan enää juu­ri pi­tä­neet yh­teyt­tä. Kan­sa jät­ti esiin­ty­mis­la­vat taak­seen vuon­na 2019. Dan­nyn mu­kaan Kan­sal­ta ky­sel­tiin myö­hem­min, jos­ko kier­tue-elä­mä voi­si vie­lä kiin­nos­taa.

– Yh­des­sä vai­hees­sa hän oli jyr­käs­ti sitä miel­tä, et­tei hän enää kos­kaan nou­se la­val­le, Dan­ny muis­te­lee.

Ai­van vii­me ai­koi­na al­koi kui­ten­kin kuu­lua päin­vas­tai­sia tie­to­ja. Dan­ny sa­noo kuul­leen­sa edel­li­sen puo­len vuo­den ai­ka­na hu­hu­pu­hei­ta, joi­den mu­kaan Kan­sa oli­si aja­tel­lut, jos­ko "poi­kien kans­sa voi­si taas läh­teä liik­keel­le".

– En kui­ten­kaan saa­nut sii­hen mi­tään vah­vis­tus­ta ke­nel­tä­kään, Dan­ny ker­too.

Ta­pa­ni Kan­sa syn­tyi 9. maa­lis­kuu­ta 1949 Ha­mi­nas­sa seit­sen­lap­si­sek­si kas­va­neen työ­läis­per­heen esi­koi­se­na. Isä Ah­ti Kan­sa (1927–2021) oli työ­mies, mut­ta myös va­sem­mis­to­lai­sen SKDL:n pai­kal­lis­po­lii­tik­ko ja Kot­kan kau­pun­gin­val­tuus­ton jä­sen, joka jul­kai­si ru­no­ja, muis­tel­ma­te­ok­sia ja yh­den ro­maa­nin­kin. Ta­pa­ni Kan­sa ker­toi myö­hem­min saa­neen­sa kuul­la lap­se­na huu­te­lua isän­sä po­liit­ti­sen kan­nan ta­kia ja jou­tu­neen­sa mo­nien su­ku­pol­ven­sa las­ten ta­voin isän­sä fyy­si­sen ku­ri­tuk­sen koh­teek­si.

Ta­pa­ni Kan­sa oli yk­si­vuo­ti­as, kun per­he muut­ti Ta­vas­ti­lan ky­lään, joka ny­kyi­sin kuu­luu Kot­kaan. Hän opis­ke­li Kot­kan mu­siik­ki­o­pis­tos­sa en­sin viu­lun­soit­toa, mut­ta vaih­toi muu­ta­man vuo­den jäl­keen lau­luun. Kou­lun­käyn­ti jäi sen jäl­keen kun hä­net oli ero­tet­tu op­pi­kou­lus­ta.

Kan­sa teki se­ka­lai­sia töi­tä ja esiin­tyi pai­kal­lis­ten yh­ty­ei­den so­lis­ti­na, kun­nes tuot­ta­ja Jaak­ko Salo an­toi hä­nel­le 1967 ti­lai­suu­den en­sim­mäi­seen le­vy­tyk­seen, joka oli sing­le Ma­ri­an­ne.

En­sim­mäi­nen hit­ti tuli seu­raa­va­na vuon­na 1968. Wa­le­sin tii­ke­rin Tom Jo­ne­sin hi­til­le De­li­la­hil­le et­sit­tiin levy-yh­ti­ös­sä suo­ma­lais­ta tulk­kia ja va­lin­ta osui 19-vuo­ti­aa­seen Kan­saan, joka pää­si dra­maat­ti­ses­sa lau­lus­sa esit­te­le­mään huo­mat­ta­via ää­ni­va­ro­jaan.

Täs­tä suo­sio rä­jäh­ti pys­ty­suo­raan nou­suun. Vie­lä vuo­den 1968 ai­ka­na seu­ra­si kak­si muu­ta lis­ta­yk­kös­tä, ja kun poik­keuk­sel­li­seen ää­neen yh­dis­tyi ko­mea, in­ten­sii­vi­sen ur­hei­lu­har­ras­tuk­sen muok­kaa­ma ul­ko­muo­to, Kan­sas­ta tuli no­pe­as­ti suu­ri ylei­sön­suo­sik­ki.

Kan­sa suh­tau­tui lau­la­mi­seen kun­ni­an­hi­moi­ses­ti ja kou­lut­ti ään­tään en­sin yk­si­tyi­ses­ti Si­be­lius-Aka­te­mi­an pro­fes­so­rin, oop­pe­ra­ba­ri­to­ni Pek­ka Sa­lo­maan joh­dol­la, kun­nes pyr­ki tä­män ke­ho­tuk­ses­ta Si­be­lius-Aka­te­mi­aan ja pää­si si­sään.

Aka­te­mi­as­sa Kan­sa opis­ke­li klas­sis­ta lau­lua Sa­lo­maan joh­dol­la 1974–1978 ja osal­lis­tui Lap­peen­ran­nan lau­lu­kil­pai­lui­hin. Sa­lo­maa ar­vi­oi myö­hem­min, et­tä Kan­sa oli­si ha­lu­tes­saan voi­nut teh­dä uran­sa ko­ko­naan klas­si­sen mu­sii­kin tul­kit­si­ja­na.

Vain yh­tä asi­aa Kan­sa vält­te­li pit­kään. Kun­ni­oi­tuk­ses­ta Ola­vi Vir­taa koh­taan hän ei ha­lun­nut ot­taa oh­jel­mis­toon­sa kap­pa­lei­ta, jot­ka oli­vat lei­mau­tu­neet van­han mes­ta­rin lau­luik­si. Kan­sa oli pa­ri­kymp­pi­se­nä nuo­re­na täh­te­nä ker­ran ta­van­nut Vir­ran, kun suo­ma­lai­nen ai­ka­kaus­leh­ti ha­lu­si van­han ja nuo­ren suo­si­kin yh­teis­ku­viin. Yh­des­sä ku­vis­ta Kan­sa jopa kan­toi al­ko­ho­li­soi­tu­nut­ta ja it­se­ään huo­mat­ta­vas­ti pie­ni­ko­koi­sem­paa Vir­taa sy­lis­sään. Lo­pul­ta Kan­sa tai­pui le­vyt­tä­mään Vir­ran hit­ti­nä tun­ne­tun Ho­pei­sen kuun vuon­na 1987 ja esit­ti sitä kon­ser­teis­saan pit­kään.

– Kan­sa it­se yl­tää tul­kin­nois­saan par­haim­pien töi­den­sä ta­sal­le ja yli­kin. Hän ei sor­ru tur­han me­lod­ra­maat­ti­siin pai­sut­te­lui­hin tai ko­ros­tet­tuun la­va­käy­tök­seen, vaan an­taa yhä ke­hit­ty­neen ja kyp­sy­neen ää­nen­sä pu­hua. Vii­dan si­säi­nen in­ten­si­teet­ti on sel­väs­ti ym­mär­ret­ty, Hel­sin­gin Sa­no­mien krii­tik­ko Juk­ka Hau­ru kir­joit­ti 1988 Be­to­ni­myl­lä­ri-kier­tu­een avaus­kon­ser­tis­ta.

Kan­sa myös sa­noit­ti usei­ta le­vyt­tä­mi­ään lau­lu­ja ja al­koi uran­sa ede­tes­sä myös sä­vel­tää.

Yk­si omis­ta sa­noi­tuk­sis­ta ker­toi nuo­res­ta työt­tö­mäs­tä Veik­ko Nie­mi­ses­tä. Teks­ti oli saa­nut sy­tyk­keen­sä Kan­san koh­dat­tua keik­ka­reis­sul­la yöl­lä Ke­soi­lin kah­vi­las­sa äre­än nuo­ru­kai­sen.

– Pöy­tää­ni tuli jut­te­le­maan nuo­ri mies, joka oli vi­hai­nen ihan kai­kel­le. Aja­es­sa ko­tiin Ka­ta­ja­no­kal­le al­koi teks­tin idea hah­mot­tua, ja ko­to­na en­si­töik­se­ni kir­joi­tin sa­nat pa­pe­ril­le kynä sau­hu­ten, Kan­sa muis­te­li Mu­sii­kin­te­ki­jä-leh­des­sä 3/2021.

Vuon­na 1976 Kan­sa pes­tat­tiin Tur­kuun ope­ret­ti­roo­liin, jo­hon val­mis­tau­tu­mi­nen ker­too hä­nen per­soo­nal­li­suu­des­taan.

Ope­ret­ti­har­joi­tus­ten aloi­tus­päi­vän aa­mu­na Kan­sa oli 400 ki­lo­met­rin pääs­sä Kes­ki-Suo­mes­sa juok­se­mas­sa 29 ki­lo­met­rin lenk­kiä. Kes­ken juok­se­mi­sen lau­la­jan mie­leen vä­läh­ti, et­tä hä­nen pi­täi­si läh­teä Tur­kuun ja hän päät­ti oi­kais­ta lenk­kin­sä pää­te­pis­tee­seen ve­sis­tön yli. Vaih­det­tu­aan li­ti­mä­rät vaat­teet Kan­sa hyp­pä­si rat­tiin ja paah­toi 400 ki­lo­met­riä Tur­kuun. Siel­lä odot­ti ri­pi­tys sii­tä, et­tä te­at­te­ri­työs­sä har­joi­tuk­sis­sa on syy­tä ol­la ajois­sa.

Pit­kät ajo­mat­kat ja ras­kas kaa­su­jal­ka joh­ti­vat myös tuo­mi­oi­hin. Syk­syl­lä 1981 Vaa­san ho­vi­oi­keus tuo­mit­si Kan­san lu­kuis­ten iso­jen yli­no­peuk­sien ta­kia eh­dol­li­seen van­keu­teen ja mää­rä­si yli kak­si­vuo­ti­sen ajo­kiel­lon.

Kan­san im­pul­sii­vi­suus nä­kyi jos­kus myös esiin­ty­mis­la­voil­la ta­voil­la, jot­ka te­ki­vät lau­la­jas­ta vaa­ti­van hä­nen kans­saan esiin­ty­neil­le muu­si­koil­le. Het­kel­li­sen ins­pi­raa­ti­on in­noit­ta­ma­na Kan­sa saat­toi soit­ta­jien kau­huk­si il­moit­taa ylei­söl­le kap­pa­leen, jota ei ol­lut or­kes­te­rin kans­sa etu­kä­teen har­joi­tel­tu. Tai jos so­lis­ti tun­si ole­van­sa eri­tyi­sen hy­väs­sä ää­nes­sä, hän saat­toi osoit­taa muu­si­koil­le etu­sor­mel­la koh­ti tai­vas­ta mer­kik­si sii­tä, et­tä ha­lu­si nos­taa sä­vel­la­jia py­kä­läl­lä.

Syk­syn 1998 tan­go­kier­tu­eel­la Kan­san se­ka­va esiin­ty­mi­nen he­rät­ti huo­mi­o­ta ja lau­la­jan vä­lis­pii­kit ylei­söl­le ve­nyi­vät ve­ny­mis­tään. Osa kon­ser­teis­ta pe­rut­tiin, ja Kan­sa pää­si puo­li­son­sa Nina af Eneh­jel­min avus­ta­ma­na hoi­toon psy­ki­at­ri­seen sai­raa­laan. Myö­hem­min Kan­sa ker­toi saa­neen­sa kak­si­suun­tai­sen mie­li­a­la­häi­ri­ön di­ag­noo­sin ja jou­tu­van­sa syö­mään sii­hen mää­rät­tyä lää­ki­tys­tä lop­pui­kän­sä.

Täs­tä huo­li­mat­ta Kan­sa pa­la­si no­pe­as­ti esiin­ty­mis­la­voil­le ja piti 50-vuo­tis­juh­la­kon­ser­tin maa­lis­kuus­sa 1999.

Af Eneh­jel­min kans­sa Kan­sal­la oli kak­si las­ta. Li­säk­si hä­nel­lä oli 1970-lu­vul­la syn­ty­nyt poi­ka ai­em­mas­ta suh­tees­ta.

Kan­san le­vy­ty­su­ra jat­kui pit­käl­le 2000-lu­vul­le as­ti. Jul­ki­set esiin­ty­mi­set hän lo­pet­ti 2019.