”Kauas missä katse kantaa…” – Satakuntalainen sielunmaisema aukeaa Huittisten Ripovuorelta
Laavut kutsuvat luonnosta nauttimiseen.
Tuija Saarinen
Huittisten Ripovuoren näköalapaikalla on helppo kuvitella, että juuri tästä maisemasta ovat saaneet inspiraationsa Satakunnan laulun sanat. Edessä avautuu näkymä Kokemäenjoelle, Karhiniemen peltomaisemaan ja Karhiniemen sillalle. Alhaalla pellolla ahertaa traktori.
77 metriä merenpinnan yläpuolelle nouseva Ripovuori on suosittu luontokohde nykyään myös upean laavunsa ansiosta. Leijonankita-laavun on talkoilla rakentanut Lions Club Huittinen ja se valmistui pari vuotta sitten. Kyseessä on iso kolmiolaavu, johon mahtuu useampi kymmenen ihmistä.
– Tämä laavu on yksi helpoimmin lähestyttävistä laavuistamme, sillä pysäköintialue on aivan vieressä. Tänä kesänä tänne on tulossa Lions Club Huittisen toimesta biokäymälöitä ja esimerkiksi infotaulu alueesta, kertoo Huittisten kaupungin markkinointi- ja viestintäsuunnittelija Helena Kaitanen.
"Ripovuorella sijaitseva Leijonankita-laavu on yksi Huittisten helpoimmin lähestyttävistä laavuista, sillä pysäköintialue on aivan vieressä", kertoo Huittisten kaupungin markkinointi- ja viestintäsuunnittelija Helena Kaitanen.
Laavujen käyttö perustuu jokaisenoikeuksiin (aiemmin jokamiehenoikeudet). Kaikki laavut eivät kuitenkaan ole välttämättä vapaasti käytettävissä, ja usein siitä kertoo kieltomerkki. Huittisissa kaikille tarkoitettuja laavuja on useita.
Jos kesäyö laavussa kiinnostaa, yksi vaihtoehto on Saaren tilan kahdeksan hengen nukkumalaavu. Se sijaitsee ainutlaatuisen Vanhankosken lehtoalueen kupeessa. Alue on harvoja suomalaisia suojeltuja lehtoalueita.
– Vanhankosken luontopolku on noin 1,2 kilometriä pitkä, joten se tarjoaa mukavan reitin myös perheen pikkuväelle. Reitin varrella voi nähdä aluetta hoitavia lampaita. Saaren tilan alueella on nuotiopaikka ja esteetön huussi. Aluetta hoitavat talkoilla kummiyhdistykset.
Huittisten luontoa pääsee ihailemaan myös Harjureitin varrella. Se on noin 28 kilometriä pitkä ulkoilureitti, joka kulkee Säkylän, Loimaan, Oripään ja Huittisten alueella.
– Pitkiä reitistöjä on mukava kulkea kesällä vaikkapa fatbikella. Reitistöt tunnetaan Pikkulappina. Maasto on kumpuilevaa mäntyharjumaastoa. Myös harjualueen korkeimmassa kohdassa, Vampulan Porsaanharjulla on näköalalaavu.
Kaitanen kutsuu laavuja kuntalaisten olohuoneeksi. Ja miksei vieraita voisi vaihteeksi kutsua oman kodin sijaan laavulle viettämään iltaa?
– Ei sen aina tarvitse olla makkaranpaistamista. Jos haluaa nostaa homman next levelille, niin suosittelen nuotiopizzaa! Ja mikään ei ole parempaa kuin nokipannukahvit ja tikkupulla.
Kaitanen vinkkaa vielä, että luontokohteet voi kokea aivan uudella tavalla, kun liikkeellä on illalla, yöaikaan tai aamuhämärissä.
– Ääni- ja värimaailma on täysin erilainen, kun päiväsaikaan lepoaan viettävät linnut, hyönteiset ja nisäkkäät heräävät yöpuuhiinsa. Esimerkiksi Puurijärvi-Isosuon kansallispuisto on kesäyönä taianomainen paikka. Utuinen suomaisema ja kapeat pitkospuut ovat kuin satukirjasta, maalailee Kaitanen.
Lisätietoa Huittisten laavuista: www.myhuittinen.fi
Leijonankita-laavun on talkoilla rakentanut Lions Club Huittinen, ja se valmistui pari vuotta sitten.
Laavuetiketti:
Hyvä periaate on pyrkiä siihen, että oleskelusta laavulla ei jäisi jälkeäkään. Jotta kaikki viihtyisivät laavulla, on hyvä muistaa siivota omat roskat asianmukaiseen jätepisteeseen. Onkin fiksua ottaa pieni roskapussi mukaan. Vaikka laavulla olisi roskis, ei sinne kannata laittaa biojätteitä, koska niiden haju houkuttelee paikalle eläimiä, jotka voivat levitellä roskia etsiessään ruokaa.
Jos sytytät tulen, muista tarkistaa ajankohtaiset metsäpalovaroitukset. Ruohikko- ja metsäpalovaroituksen aikana tulenteko on sallittu vain hormillisilla, katetuilla tulentekopaikoilla. Pääsääntöisesti laavuille on tuotava omat polttopuut.