Jan­ne Ran­ta­nen

Rau­ma­lai­nen ur­hei­lu­toi­mit­ta­ja Har­ri Pi­ri­nen pää­si maa­nan­tai­na jul­kis­ta­maan kir­jan, joka pu­hut­taa ta­kuu­var­mas­ti. Ama­töö­reis­tä am­mat­ti­lai­sik­si – suo­ma­lai­sen jää­kiek­koi­li­jan pit­kä mat­ka jär­vien jäil­tä maa­il­man­mes­ta­rik­si käy läpi Suo­mi-kie­kon vä­rik­käät vai­heet rus­kei­den kir­je­kuor­ten ajas­ta tä­män päi­vän ai­toon am­mat­ti­lai­suu­teen.

Pi­ri­nen haas­tat­te­li tois­ta­sa­taa jää­kiek­koi­li­jaa ja taus­ta­vai­kut­ta­jaa vuo­si­kym­men­ten var­rel­ta. Näin laa­jas­ti, sy­väl­li­ses­ti ja re­hel­li­ses­ti ei ole kiek­koi­li­joi­den palk­ki­oi­ta ja palk­ko­ja ole en­nen kä­si­tel­ty.

Pe­laa­jien vär­vää­mi­nen al­koi 1960-lu­vul­la, mut­ta sil­loin kyse oli vie­lä työ­paik­ko­jen ja (pi­mei­den) palk­ki­oi­den tar­jo­a­mi­ses­ta. Hel­sin­ki­läis­seu­rat HIFK, Jo­ke­rit ja HJK nos­ti­vat ki­san pe­laa­jis­ta uu­del­le ta­sol­le. Täh­ti­pe­laa­ja saat­toi saa­da yli vuo­den nor­mi­pal­kan kä­tei­sel­lä la­pa­seen.

Tap­pa­ra lan­see­ra­si 1970-lu­vul­la puo­li­am­mat­ti­lai­suu­den, jos­sa pe­laa­jat oli­vat mai­la­teh­das Mont­re­a­lin palk­ka­lis­toil­la. Kun mal­liin yh­dis­tet­tiin kova vaa­ti­mus­ta­so, tuli Tap­pa­ras­ta maan yk­kös­seu­ra.

Muun mu­as­sa Ruot­sis­sa, Sak­sas­sa ja Sveit­sis­sä mak­set­tiin rei­lus­ti palk­kaa jo 1980-lu­vul­la, mikä tar­koit­ti muun mu­as­sa eläk­kei­den kart­tu­mis­ta. Suo­mes­sa so­si­aa­li­tur­va-, ve­ro­tus-, va­kuu­tus- ja elä­ke­a­si­at saa­tiin ka­bi­ne­teis­sa kun­toon vas­ta vuo­si­tu­han­nen vaih­tees­sa.

Kau­ka­los­sa jää­kiek­ko am­mat­ti­mais­tui hie­man no­pe­am­min. Kap­tee­ni Jar­mo Kuu­sis­ton mu­kaan Lu­kon SM-fi­naa­li­jouk­ku­ees­sa 1988 oli ai­na­kin vii­si am­mat­ti­lais­ta eli kak­si ul­ko­maa­lais­ta ja kol­me muu­al­ta Suo­mes­ta tul­lut­ta vah­vis­tus­ta.

Kuu­sis­ton mu­kaan sel­vä as­kel koh­ti am­mat­ti­mai­suut­ta Rau­mal­la ta­pah­tui, kun tšek­ki Vac­lav Sy­ko­ra tuli kak­kos­val­men­ta­jak­si 1992 ja vuot­ta myö­hem­min pää­val­men­ta­jak­si. ”Sy­ko­ra sai Rau­man kie­kon len­toon. Ke­sät­ree­nit oli­vat ko­via ja jäät­ree­nit ai­van huip­pu­ja. Ja luis­tel­tiin hel­ve­tis­ti, mikä sopi mi­nul­le”, ker­too Kuu­sis­to kir­jas­sa.

Luk­ko sel­vi­si SM-vä­lie­riin kol­mes­ti pe­räk­käin, 1994, 1995 ja 1996.

Kuu­sis­tos­ta tuli en­si ker­taa am­mat­ti­lai­nen 34-vuo­ti­aa­na, kun hän jäi vir­ka­va­paal­le kau­pun­gil­ta. ”Mauk­ka” tree­na­si ko­vaa ja oli elä­män­sä kun­nos­sa. Sil­ti hän siir­tyi Rans­kan lii­gaan. ”Olin saa­nut Lu­kos­ta 280 000 mark­kaa brut­to­na. Luk­ko vie­lä nos­ti tar­jous­taan, mut­ta Brest lu­pa­si 450 000 mark­kaa net­to­na sekä asun­to­ja au­to­e­dun. Ei sii­nä ol­lut kah­ta ky­sy­mys­tä”, pal­jas­taa Kuu­sis­to kir­jas­sa.

En­ti­set pe­laa­jat pu­hu­vat yl­lät­tä­vän avoi­mes­ti ta­ka­vuo­sien pi­meis­tä palk­ki­ois­taan, joi­ta mak­set­tiin var­maan joka seu­ras­sa. Luk­ko jäi käy­tän­nös­tä kiin­ni vie­lä 1990-lu­vul­la. Oi­keu­des­sa puo­lus­tus ker­toi, et­tä ta­pah­tu­mien taus­tal­la oli Lu­kon vai­kea ta­lous­ti­lan­ne. Sii­hen joh­ti mm. jää­hal­lin laa­jen­nus, jota var­ten Luk­ko ot­ti ison va­luut­ta­lai­nan. De­val­vaa­tio kas­vat­ti yl­lät­tä­en lai­na­taak­kaa.

Ny­kyi­sin pe­laa­jat voi­vat lait­taa osan pal­kois­taan ra­has­toon. Lu­kon ny­kyi­nen ur­hei­lu­joh­ta­ja Kal­le Sahls­tedt lo­pet­ti pe­laa­jau­ran­sa vuon­na 2010. ”Sys­tee­mi­nä ra­has­toin­ti on ää­rim­mäi­sen hyvä. Koin sen erään­lai­se­na pak­ko­sääs­tä­mi­se­nä. Nuo­rel­le, uh­ka­pe­leis­tä ty­kän­neel­le mie­hel­le oli ää­ret­tö­män hie­noa, et­tä pal­kas­ta nap­sais­tiin so­vit­tu mää­rä ra­has­toon”, ker­too Sahls­tedt kir­jas­sa.

Suo­men ra­has­tot Sahls­tedt nos­ti tyh­jäk­si vuo­si­kym­me­nes­sä. Ruot­sin ra­has­to­ja hän ei ole vie­lä avan­nut.

Huip­pu­ta­sol­la nel­jäs­sä maas­sa tor­ju­nut rau­ma­lais­maa­li­vah­ti At­te Eng­ren lo­pet­ti nel­jä vuot­ta sit­ten. Eng­ren ker­too saa­neen­sa ka­saan Suo­men-kau­sil­taan noin 350 000 eu­ron ra­has­to-osuu­den. Hän al­koi nos­taa va­ro­ja ra­has­tos­ta vii­me vuon­na, mikä mah­dol­lis­ti täy­si­päi­väi­set opis­ke­lut uu­teen am­mat­tiin.

Lu­kos­sa suo­men­mes­ta­ruu­den 2021 voit­ta­nut Alek­si Saa­re­la aloit­ti ra­has­to­sääs­tä­mi­sen jo 17-vuo­ti­aa­na. Hän al­koi pis­tää pal­kas­ta ton­nin kuus­sa si­vuun. ”Sil­loin en edes aja­tel­lut, mi­ten jär­ke­vää se on pit­kän ajan myö­tä. Nyt kym­me­nen vuot­ta myö­hem­min on ai­ka eri asia, jos se raha oli­si ol­lut ti­lil­lä ja oli­sin os­ta­nut Be­ma­rin tai pyö­ri­nyt baa­reis­sa tar­joi­le­mas­sa kier­rok­sia kai­kil­le tu­tuil­le”, sa­noo nyt Sveit­sis­sä pe­laa­va Saa­re­la kir­jas­sa.

Vie­lä poi­min­ta Lei­jo­nis­ta.

Lu­kon Jari Tork­ki ja Jar­mo Myl­lys oli­vat voit­ta­mas­sa A-maa­jouk­ku­een en­sim­mäis­tä ar­vo­ki­sa­mi­ta­lia, ho­pe­aa olym­pi­a­lai­sis­sa 1988. Kir­jan mu­kaan me­te­li Lei­jo­nien pu­ku­ko­pis­sa oli mel­koi­nen, kun kiek­ko­lii­ton pu­heen­joh­ta­ja kävi ker­to­mas­sa, et­tä ”her­rat saa­vat kymp­pi­ton­nin sti­pen­din”. Ny­ky­ra­has­sa se vas­taa noin 3500 eu­roa.

Rau­ma­lais­pak­ki Erik Hä­mä­läi­nen oli voit­ta­mas­sa Lei­jo­nien en­sim­mäis­tä MM-kul­taa Tuk­hol­mas­sa 1995. Sil­loin jo­kai­nen pe­laa­ja sai sa­dan ton­nin bo­nuk­sen. Ny­ky­ra­has­sa se on noin 28 000 eu­roa.